Suvaitsevaisuuden paradoksi

Pentti Salmela asetteli Hämeen Sanomien mielipideosastolla perjantaina 3.2.2012 julkaistussa kirjoituksessaan ”Suvaitsematon ihminen” muidenkin kuin oman suvaitsevaisuutensa ylle kysymysmerkkejä. Hän kehotti vastaamaan heittämiinsä kysymyksiin käsi sydämellä. Epäselväksi jäi, pitäisikö vastata vain esitettyihin kysymyksiin, vai kirjoittajan itse olettamiin ongelmiin esimerkkitilanteissa.

Salmela kirjoitti: ”Minusta on aivan oikein, etten harmistu siitä, että romaniperhe ja ilmeisesti koko suku muuttaa myynnissä olevaan naapuritaloon, maahanmuuttoviranomaiset vaativat yhteisvastuuseen ja suvaitsevaisuuteen vedoten perheeni kakkosasuntoa tai Lapin majaa maahanmuuttajien väliaikaiseksi sijoitusasunnoksi, päihdeongelmaisten hoitokoti sijoitetaan kotikadulleni, teetä juovat somalimiehet ovat vallanneet pysyvästi mielipöytäni kahvilassa, pultsariukko tulee viereeni istumaan bussissa. En vetäydy kauemmaksi.”

Mikäli Salmela ei tarkoita myynnissä olevan talon laitonta valtaamista, niin naapuritaloon muuttavien romanien ei todennäköisesti pitäisi häiritä pelkällä olemassaolollaan, mikäli itse ei jostain syystä halua evätä kansainvälisten sopimusten mukaisia ihmisoikeuksia uusilta naapureiltaan. Salmela ei esimerkissään varsinaisesti mainitse mitään erityistä ongelmaa tässä lähtökohdassa, ilmeisesti hän omien asenteidensa ja ennakkoluulojensa kautta olettaa niitä syntyvän yksilöistä riippumatta.

Kakkosasuntoaan tai Lapin majaansa ei käsittääkseni kenenkään ole pakko luovuttaa sijoitusasunnoksi vasten tahtoaan. Jos tällaista on yhteisvastuuseen ja suvaitsevaisuuteen vedoten kysytty, voi kysymyksen määritteleminen vaatimukseksi olla oman inhimillisen omantunnon tuotetta. Päihdeongelmaisten hoitokodin sijoittaminen kotikadulleni voi olla pienempi paha, kuin perinteisen lauantaipullonsa tinttaava naapurin isäntä, joka päättää kännipäissään, että on aika hakata halkoja. Käsittääkseni päihdeongelmaisia ei lähtökohtaisesti hoideta juottamalla jatkuvasti känniin ja selvin päin ihmiset ovat hyvin usein helpommin suvaittavissa, kuin humalassa. Kahvilapöydän vallanneet somalimiehet ovat usein joutilaita Salmelan esittämien ennakkoluuloisten asenteiden vuoksi. Maahanmuuttajien parissa työskennellessäni olen nähnyt, että näistä joutilaista somalimiehistä valtaosa haluaa palavasti mihin tahansa töihin, ennen kuin ehtivät edes opiskella välttävän suomen kielen, kun taas supisuomalaisista ansiosidonnaistaan nauttivista työttömistä vastaavanlaista työhalua on usein vaikea havaita. Silti näiden teetä juovien somalimiesten olisi ilmeisesti väistettävä sekä kahvilassa että ajatuksissaan paikalleen juuttunutta Salmelaa.

Bussissa viereen istuvasta pultsariukosta voi vain todeta, että oikeus tuollakin on olla ja päättää itse omasta elämästään. Samaan tapaan voi itse päättää omastaan ja siirtyä. Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää hyväksyä laittomuuksia, halailla puliukkoja tai istua somalien keskelle juomaan teetä vasten tahtoaan. Se tarkoittaa sitä, että antaa jokaiselle ihmiselle arvon ja saman oikeutuksen olla ja elää. Itseltäni se ei vaadi omahyväisyyttä, valheellisuutta ja itsepetosta. Näitä ominaisuuksia vaatisi käskeä somaleita ja puliukkoa siirtymään tieltäni ja ihailemaan kiiltävän virheetöntä pintaani.

Vaatimus suvaita suvaitsemattomuutta on huikein paradoksi aikoihin. Suvaitsemattomat vaativat itselleen niitä ihmisoikeuksia, jotka toisilta hylkäävät. Näitä näkemyksiä tullaan sitten perustelemaan parhaimmillaan raamattu kourassa. Kaikki minkä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille, vai mitä? Ehdottomasti vaikeinta suvaitsevaisuudessa on yrittää suvaita tyhmyyttä.

Jätä kommentti

css.php