Työllisyyden ”edistämistä”?

Vastaan nyt omalta osaltani Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten pääkirjoituksen kyseltyä pari numeroa takaperin, että onko ehdokkailla ratkaisumalleja työllisyyden parantamiseksi. Olen jo aiemmin sivunnut aihetta kirjoituksissani ja koen aiheen itselleni erittäin tärkeäksi.

Olen seurannut aktiivisesti työharjoittelijoiden ja tukityöllistettyjen edunvalvojaksi perustetun Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry:n (thtry.fi) vaiheita ja olen koko ajan entistä vakuuttuneempi siitä, että tämän hetkinen työllisyyden edistämispolitiikka toimii itseasiassa päinvastaisesti. Muutamat työllisyyden edistämiseksi suunnitellut toimet näyttävät siis vaikuttavan negatiivisesti työllisyyteen. Tämän päivän todellisuuttahan on se, että erilaisia työharjoitteluja, työelämävalmennuksia, kuntouttavaa työtoimintaa ja työssäoppimista tehdään maassamme vuosittain jo reippaasti yli 60 tuhatta henkilötyövuotta. Tämä lukukin on muistaakseni jo parin vuoden takaa, joten voisi olettaa, että luvuissa on reilustikin kasvua viime vuosilta. On kylmää faktaa, että näitä ilmaisia työntekijöitä käytetään vuosi vuodelta enemmän hyväksi ja edellä mainitsemani THT ry niitä myös nostaa ansiokkaasti esiin omalla toiminnallaan.

Viimeisin korviini kantautunut uutinen aiheen tiimoilta sai melkein kuppini nurin. Sipoossa on nimittäin suunniteltu paikallisen Matkahuollon toiminnan pyörittämistä harjoittelijoilla. Lisää voi lukea oheisesta linkistä:

http://www.sipoonsanomat.fi/artikkeli/153502-matkahuolto-ehka-osaksi-toimintakeskus-risteysta

Tämän positiiviselta näyttävän uutisen taakse kätkeytyy pahoja epäkohtia, joiden valaisemiseksi lainaan Saku Timosen Uuninpankkopoika-blogia(http://sakutimonen.blogit.fi/orjakauppaa):

Äkkiä katsoen suunnitelma vaikuttaa lainvastaiselta. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan kuntouttavan työtoiminnann järjestää kunta. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse, tekemällä kirjallisen sopimuksen sen järjestämisestä toisen kunnan tai kuntayhtymän taikka rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 §:n 2 momentin mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä.

Matkahuolto on kiistatta liikeyritys, joten siltä ei voida hankkia kuntouttavaa työtoimintaa. Sipoossa on kuitenkin keksitty ovela kiertotie: kuntouttava työtoiminta hankitaan rekisteröidyltä työttömien yhdistykseltä, joka sitten myy työttömien ilmaiseksi tekemän työn Matkahuollolle. Saamansa tulot yhdistys käyttää toimintakeskuksen hyväksi eli rahoittaa omaa toimintaansa.

Tässä Sipoon tapauksessa konkretisoituu suunta, mihin olemme nykyisen työllisyyden ”edistämisen” suhteen menossa. Suunta on hyvin yksiselitteisesti väärä ja tällainen kehitys on todella vaarallista yhteiskunnalle. Jos mitään ei tehdä ja Matkahuolto voi toimia näin, niin mikä estää pian muitakin liikeyrityksiä seuraamasta esimerkkiä? Tämä on aihe, josta on syytä keskustella valtakunnallisesti ja vakavasti. Harjoittelijoiden hyväksikäyttö on mielestäni pimeän työn teettämistäkin vakavampi, vaikka ei ehkä toistaiseksi yhtä laajamittainen ongelma, sillä menetettyjen verotulojen lisäksi valtio vielä kustantaa koko huvin! Aika moni yrittäjä on huomannut, että tästä kusetuksesta jää vieläpä harvemmin kiinni.

Kärkevästi voisikin ehdottaa ratkaisuksi, että kaikki ilmainen harjoittelu lopetettaisiin ja katsottaisiin sen vaikutukset työllisyyteen. Ehkä näkisin kuitenkin tärkeämpänä ensi vaiheessa muuttaa työttömyysturvan sanktioihin perustuvia järjestelmiä niin, että kaikki harjoittelu perustuisi aina ja täydellisesti vapaaehtoisuuteen ja siihen liitettäisiin entistä tarkempi ohjeistus väärinkäytösten tunnistamiseksi nimenomaan harjoittelijalle. Esimerkkejä palkattomien harjoittelujen ympärille rakentuneista orjatyömarkkinoista on aivan liikaa ja siihen nähden on hävytöntä, että tällaista vielä edistetään valtion taholta sanktioivalla työvoimapolitiikalla.

Työttömille maksettavat ylläpitokorvaukset voisi myös rajata maksimissaan kuukauteen harjoittelujen osalta, jotta pitkäaikaisen harjoittelun kannustin ei olisi työttömälle raha, vaan korkeintaan oman työn markkinointi ja työn kokeileminen. Tämä toisi selvää ja kipeästi kaivattua säästöä valtiolle. Toki työttömän kannalta yhdeksän euroa päivässä jostakin toiminnasta on tyhjää parempi ja tempputyöt toki tietyllä tapaa puolustavat paikkaansa, jos oikeita töitä ei todella ole. Veikkaan kuitenkin villisti, että jos palkattomia harjoitteluja ei tunnettaisi, niin avoimet markkinat vetäisivät paljon työntekijöitä pienillä tuntisopimuksilla ja niiden tarjontaa lisäisi se, että niiden vastaanottaminen olisi työntekijöille aina kannattavaa ja helppoa, ilman ylimääräistä paperisotaa. Esimerkiksi alle kymmenen viikkotuntia pitäisi saada tehdä ilman, että tulot vaikuttavat työttömyysetuuteen. Uskon, että näin siirrettäisiin nämä yhdeksän euron ihmisarvoa alentavat orjatyöt avoimille työmarkkinoille. Yksityiset työnvälitysfirmat taas tekevät varmasti mielellään työnantajan roolin tässä asiassa helpoksi: Ei tarvitse kuin maksaa se pieni lasku.

Vaikka edellä esittämäni asiat eivät olekaan kuntapolitiikan parissa ratkottavia, niin pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että tulevien valtuutettujen joukossa on – niin Hattulassa kuin Hämeenlinnassa tai Janakkalassakin – sen verran tietotaitoa, näkemystä ja osaamista näistä asioista, että esimerkiksi Sipoon Matkahuoltoa vastaavan tapauksen tullessa kunnanvaltuuston eteen, siihen osataan suhtautua oikein. Ei siis voida vain yksisilmäisen lyhytnäköisesti ajatella vain jonkin yksittäisen, yksityisen palvelun säilyttämistä lähellä, jos väärällä päätöksellä on yhteiskuntamme perustuksia rapauttavia seurauksia.

Haluan vielä loppuun todeta, että ei ole olemassa sellaista täysin toistaitoista yhteiskuntaluokkaa, kuin ”ne työttömät”, jotka ovat työttömiä ykskantaan omasta syystään ja joista moni mielellään puhuu ylemmyyden tunnetta äänessään. On vain ”me työttömät”, sillä näinä epävarmoina aikoina se leima voi osua myös kehen tahansa meistä. Näitä asioita on siis ihan terveellistä miettiä, vaikkei se oma lehmä vielä ojassa olisikaan. Asia liittyy kiinteästi myös nuorten yhteiskuntatakuuseen sekä erityisesti tulevaan pitkäaikaistyöttömyyden seudulliseen kuntakokeiluun, sillä kuntien intresseissä lienee järjestää entistä enemmän kuntouttavaa työtoimintaa saadakseen pitkäaikaistyöttömistään tuloa kelamaksujen sijaan ja paine ryhtyä Case Sipoota vastaaviin toimiin kasvaa. Pitkäaikaistyöttömien ihmisarvoisesta kohtelusta on huolehdittava.

Kimmo Kautio
Kunnallisvaaliehdokas #65 (vihr.)
Hattula
Facebook.com/kunnollispolitiikkaa

3 kommenttia artikkeliin “Työllisyyden ”edistämistä”?”
  1. avatar Kimmo Östman sanoo:

    Kiitos kaima hyvästä kirjoituksesta.

    Näin suuri teetettävän ’ilmaistyön’ määrä on todella Suomelle häpeä. Se kertoo siitä, että tietyt asiat sosiaaliturvajärjestelmässämme ovat pahasti pielessä. Työmarkkinoiden muuttaminen tähän suuntaan ei nähdäkseni ole myöskään vastuullisesti toimivan yrittäjän etu.

    Aidolla vapaaehtoistyöllä voisi sinänsä olla meillä nykyistä merkittävämpikin yhteiskunnallinen rooli ja tehtävä, mutta ei tällä tavalla. Vapaaehtoistyöllä ja palkkatyöllä on molemmilla mielestäni tärkeä merkitys, mutta niiden keskinäisen tehtävänjaon hämärtäminen tällä tavalla sekoittaa työmarkkinoita väärällä tavalla, ja vie oikeastaan arvostusta kummaltakin. Nykyisenkaltainen ’ilmaistyön’ teettäminen tai edistäminen ei lisää terveellä tavalla osallistumista yhteiskuntaan – sillä mitäpä voisi olla ’pakotettu vapaaehtoisuus’.

    Kiitos vielä aiheen nostamisesta esille. On tärkeää, että siitä – tai, kuten toteat, meistä, eli kaikkien ihmisten ihmisarvoisesta kohtelusta – puhutaan.

    Kimmo Östman
    kimmo @stman.fi

Paluuviitteet
Katso mitä muut sanovat...
  1. […] Ei ole muuta patenttilääkettä kuin panostus mielekkääseen työhön eli työolosuhteisiin ja hyvään johtamiseen. (Palkallakaan kilpaillen ei voi määrättömiin korvata puutteita näissä. Erityisesti kysymyksessä viitatuille nuoremmille ikäryhmille työn mielekkyys korostuu työtä koskevissa arvostuksissa; kaimani Hattulan puolelta on kirjoittanut tästä.) Ja kun sanon panostus, tarkoitan panostus. Pelkät lämpimät sanat eivät siis riitä, vaan parempaan johtamiseen on tarjottava riittävästi koulutusta, ja tälle resurssit. Lisäksi on vältettävä nk. silpputyön (pieniin paloihin pilkotun työn) teettämistä; julkisen sektorin ei tule vahvistaa työsuhteiden epävarmuutta työmarkkinoilla, tai käyttää muuten kyseenalaisia työehtoja. (Kaimani Hattulan puolelta on avannut keskustelua myös tästä aiheesta.) […]



Jätä kommentti

css.php