Kalliisti ylläpidettyä työttömyyttä?

Päivän Hämeen Sanomien alanurkassa Tuomas Haakana kirjoittaa, että on aika lopettaa harjoittelijoilla keplottelu lailla. Hän muistutti ansiokkaasti, miten yrityksiä, kuten vaikkapa kesäravintoloita, voidaan pyörittää harjoittelijoita käyttämällä. Kirjoitus muistutti minua seuraavasta muutama päivä takaperin lukemastani artikkelista Eettisten sääntöjen tiedotus- ja valvontakeskus ETVK:n sivuilla:

Työmarkkinakeinottelu sisältää laittomuuksia, sopimuksien vastaisuuksia, kalliisti ylläpidettyä työttömyyttä

Artikkeli muistuttaa, että ongelmia, jotka todellisuudessa ovat ehkä aiheuttaneet työttömyyden, siiretään nollatutkimusten avulla työttömyyden aiheuttamiksi ja näin pönkitetään työmarkkinakeinottelua. On täysin mahdollista, että suomalaista työllisyyden edistämiseen tähtävää politiikkaa tehdään täysin vääristellyn totuuden pohjalta.

Artikkelin herättelevin osa on kuitenkin siinä esitelty laskelma tempputyöllistämisen hinnasta, joka on yli 700 miljoonaa euroa.

Seuraavassa suora lainaus artikkelista:

Näyttääkin silmämääräisesti siltä, että Suomen työllisyystilannetta ja työmarkkinoiden sujuvuutta parannettaisiin paljon nykyisiä toimimattomiksi todettuja aktivointitoimia paremmin ja kestävämmin yksinkertaisesti lakkauttamalla ne ja vapauttamalla kansalaisyhteiskunta näistä tietyistä aktivointitoimien verokuormista, jotta työttömät työllistyisivät ns. normaalia reittiä talouden kiertoon vapautuvalla rahalla. Samalla saattaisivat masentavat talousnäkymätkin parantua.

Aktivointitoimiin nyt käytettävällä verorahalla työllistyisi yksityisellä sektorilla täysipäiväisesti kevyesti yli 35 000 ihmistä, mikä vastaa jo yli kuudesosaa kaikista tilastollisista työttömistä Suomessa.

Hyödyttömien ja työmarkkinoita vääristävien aktivointitoimien lopettaminen toisi valtiontaloudelle siis suoraa säästöä n. 700 miljoonaa euroa ja välillisesti jonkin verran lisää, kun näiden toimenpiteiden hallinnointia ei enää tarvita. Työllisyyspolitiikkaa voitaisiin kehittää kannustavan ja inhimillisen osallistamisen suuntaan mahdollistamalla työmarkkinatukien ja ansiosidonnaisten etuuksien käyttämistä työttömyysetuudella tuetun opiskelun tavoin palkkatukena yrityksiin ja starttirahana yrittäjyyteen, ihmisten omien työllistymistavoitteiden ja -suunnitelmien tueksi.

3 kommenttia artikkeliin “Kalliisti ylläpidettyä työttömyyttä?”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En osaa ottaa tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta tilanne ei lienee muuttunut olennaisesti 80-luvun lopulta mistä omat kokemukseni ovat. Ainakin silloin nykyisen Hämeenlinnan työvoimatoimiston alueella oli joukko työnantajia, jotka työllistivät työttömän sen yhden tai kahden vuoden ajaksi, jolta Hänen työllistämisestään maksettiin tukea. Kun tukiaika päättyi, päättyi myös työsuhde työntekijän ammattitaidosta huolimatta (oli kuinka hyvä tahansa). Ja heti haettiin uuttaa tukihenkilöä. Hallinto hyväksyi tämän, kas hoituihan se työllisyys näinkin. Yksilö tosin unohdettiin. Vaatii hallinnon virkailijoilta suurta ammattitaitoa etsiä työnantajia, joille voidaan tarjota työllistettäviä ehdolla pidemmästä työsuhteesta. Tämä vaatii hyvää työmarkkina ja työnantajatuntemusta=vaatii vaivaa. Hallinto ei voi saavuttaa pysyviä tuloksia niin kauan, kuin siltä edellytetään tietyillä mittareilla vuosittaista tuloksellisuutta. Mielestäni ainakin Työvoimahallinto ja ehkä Posti ja VR olisi voitu aikanaan jättää valtionhallinnon tuloksellisuuspolitiikan ulkopuolelle ja valvoa niiden tehokkuutta muuten kuin tiukkojen vuosittaisten kasvulukujen valossa. Tosin niissä rehotti aikanaan suorikkijärjestelmä, missä ”pomon” suosion takasi muut seikat kuin ammattitaito. Ja mitä harjoittelijoiden käyttöön tulee Ammattikurssipaikkakuntien työnantajat ovat huomattavasti paremmassa asemassa kuin muiden paikkakuntien työnantajat. Kilpailu vääristyy, kun saat liki ilmaista työvoimaa. Suomessa on hyvin epätasa-arvoiset työmarkkinat.

  2. avatar Kimmo Kautio sanoo:

    Tilanne lienee muuttunut olennaisesti siltä osin, että harjoittelijoiden käytöstä on tullut järjestelmällistä toimintaa isolla volyymilla. Suurimmillakin työnantajilla on jatkuvasti laskettu harjoittelijoiden osuus henkilöstön vahvuuteen. Esim. eräs S-ryhmään kuuluva ravintola mainosti taannoin jopa televisiossa, että heillä on sitten harjoittelupaikkoja aina tarjolla ja tästä ilmaisen työvoiman käytöstä puhutaan usein kauniisti yhteiskuntavastuullisena toimintana…

    Työllistämistuet puolustavat toki jossain määrin paikkaansa ja ne ovat loppujen lopuksi pieni osa tätä n. 700 miljoonan euron kokonaisuutta. Työllistämistukien käytössä pitäisi kuitenkin selvästi priorisoida tahoja, joilla ei välttämättä muuten työpaikkoja synny, mutta joissa on potentiaalia saada toiminta juurrutettua esimerkiksi parin vuoden palkkatukijakson aikana palkattavan työpanoksen kautta. Tällaisia ovat mm. työt erilaisissa yleishyödyllisissä yhdistyksissä, urheiluseuroissa yms, joissa työllistämisellä on suuri yhteiskunnallinen vaikutus ja joissa toiminnan tärkein tavoite ei ole tuottaa voittoa, eivätkä tuet vääristä sillä tavalla kilpailua.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Tämä ”tempputyöllistäminen” oli nimeltään Rinteen malli. Se aloitettiin Porista. Porin työvoimatoimiston väki kertoi että ns tavallisiin töihin tuli siellä suljetut työmarkkinat. Jos oli keittiöapulaisen, siivoojan yms paikka avoinna, aina otettiin hakija joka toi rahat mukanaan (tosin määrä-ajaksi). Käytäntö levisi myöhemmin koko maahan. Sittemmin tuli Leppäsen ”pakkotyölaki” kuten eräs pitkä-aikaistyötön sen nimesi ja kunnat ja valtio velvoitettiin työllistämään pitkä-aikaistyöttömiä. Nämäkään temput eivät yleensä johtaneet pysyvämpään työllistymiseen, mutta putsasivathan tilastoja. Olihan kunnilla ”haravaporukkaa”.. Enempi olen huolestunut, että oppisopimus ei nykyään takaa työpaikkaa . Ennen oli systeemi seuraava. Työnantaja tarvitsi työntekijän esim 2-3 vuoden päästä eläköityvän tilalle, tai muuten oli laajennustarvetta. Etsittiin sopiva henkilö kouluttautumaan ko tehtävään ja mikäli kaikki sujui sovitusti (yleensä) syntyi toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Mitä miljooniin tulee nämä pätkätyöllistettävät tekevä usein myös todella tarpeellista työtä esim laitosapulaiset. kuntien ei juurikaan tarvitse perustaa virkoja näihin tehtäviin., eikä puistotyöntekijöihin.

Jätä kommentti

css.php