Vihreä populismi ja suomettuneisuus

Vihreä populismi ei ihan aina aukea edes ex-vihreälle. Nyt vihreiden hallituksesta lähtö Fennovoima-päätöksen takia vakuuttanee puolueen peruskannattajia ja puheenjohtaja Ville Niinistön suomettumislausunto ehkä pyrki kosiskelemaan ydinvoiman vastustajia oikealta koplaamalla ydinvoimavastaisuuden Venäjä-vastaisuuteen, mutta samalla luultavasti perälauta vuotaa vasemmistolaisemmin ajattelevista.

Itselleni Ukrainan kriisin kärjistyminen – jo ennen tätä ydinvoima-suomettumis-aivopierun ääneen laukomista – antoi signaalin tunnustaa rohkeammin väriä. Mielestäni suvaitsevaisuus ja puheet monikulttuurisuuden ja maailman moninapaisuuden ymmärtämisestä ovat päälleliimattua hapatusta, jos kuitenkin jo ensimmäisen kylmän tuulen puhaltaessa löytää naapuristaan absoluuttisen pahan valtakunnan, jonka kanssa kaikki kanssakäyminen on yhtäkkiä suomettunutta.

Vaikka en ydinvoimaa tai Israelilaisen sotakaluston ostamista kannata, niin toisaalta pidän jossain määrin hyvänä signaalina sitä, että Suomen energiapolitiikka ja sotakalustokauppoja eivät maailman kriisit ja konfliktit välttämättä ihan heti heiluttele, eli ideologioidenkin takaa pilkahtelee vielä kansallista etua ajava realismi. Tosin V. Niinistön puheista kääntäen, saattaahan tämä ydinvoimapäätös aiemmin harjoitetun pakotepolitiikassa mukanaolon ja omaan jalkaan ampumisen hieman outoon valoon. Ukrainan myötä lietsotusta Venäjä-vastaisuudesta ja Venäjän luoman uhkan yliampuvasta liioittelusta voinee siis vetää viivoja enemmän käynnissä olevaan Nato-kampanjointiin, kuin mihinkään muuhun.

Jos Suomella olisikin aito halu vaihtaa ulkopoliittisesta lääkärin roolista tuomarin rooliin, niin siinäkin Suomen etu olisi vähintäänkin toimia johdonmukaisesti. Jos ja kun nyt esimerkiksi Venäjää eristetään Ukrainan takia pakottein ja toisaalta Israelin toimiin ei reagoida millään tavalla tai Yhdysvaltojen annetaan suorittaa rauhanpommituksia Syyriassa ilman Syyrian hallinnon lupaa, täyttää se suomettuneisuuden kriteerit aivan eri tavalla, kuin energiayhteistyö Venäjän kanssa. Ainoastaan suomettuneisuuden suunta on kääntynyt.

3 kommenttia artikkeliin “Vihreä populismi ja suomettuneisuus”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Vihreät saavat minun puolestani vastustaa ydinenergiaa, heidän mielipiteensähän on, että sähkö tulee pistorasiasta. Se, että Niinistö koplasi tähän suomettumisen tuntuu hieman ihmeelliseltä. Luulin, että kyseinen termi on jo unohdettu. Muistelen, että ”Kekkoslandiassa” tämä liittyi pysyvänä ilmiönä idänsuhteisiin. Neuvostoliittoahan ei saanut moittia ja sen toimia kyseenalaistaa millään tavoin. Nykysuomessa en tätä ilmiötä ole havainnut. Mutta VN:n on ollut kuulemma jonkinlainen ”historioitsija”. Minä taas elänyt tätä sotienjälkeistä arkielämää.

  2. avatar Irma Taavela sanoo:

    Moro Kimmo ja hyvä kirjoitus!

    Hyvin olen sama mieltä kuin sinä ja Väyrynen tv:ssä viikolla; suomettumista se on aina, oltiin kumartamassa mihin suuntaan tahansa :).

    -Irma

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Kiitos!

      Tässä suuntaansa vaihtaneessa suomettumisessa on se vika, että se vie meikäläistä demokratiaa tällä hetkellä kehityksessä taaksepäin. Nato-isäntämaasopimus ja vapaakauppasopimukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä paskaa saadaan lisääntyvän länsi-integraation kautta. Vuoden 2013 indeksissä Suomi oli EU:n kärkimaa demokratiassa. Demokratia EU-alueella on saman indeksin mukaan taantunut vuodesta 2008 lähtien.

Jätä kommentti

css.php