Elämää juoksuhaudoissa

Kirjoitus julkaistu HäSan yleisönosastossa 12.10.2014

Eero Heikkinen viittasi 7.11. Hämeen Sanomien mielipidekirjoituksessaan ”länsimaisen kulttuurin syvin olemus on kateissa” Pekka Rahkilan aiempaan mielipidekirjoitukseen ja nimimerkin ”Suvaitsevaisuutta” kommentteihin siitä. Kirjoitukset ovat olleet hyvin inspiroivia.

Raamattu on nyky-yhteiskunnan ohjeistoksi heikko, mutta toisaalta myös kristinuskoa vastaan hyökkääminen on mieletöntä. Ehkä absurdeinta se on monikulttuurisuuden nimissä tehtynä. Eikö aidon monikulttuurisuuden tulisi olla säilyttävää, eikä tuhoavaa?

Uskontokriittinen uusateismi, joka ei tarjoa mitään tilalle riisuu ihmiseltä henkisyyttä. Ilman ihmiselle itselleen kirkasta filosofista elämänasennetta tai jotakin uskonnon kaltaista rakennelmaa, tuntuvat ihmisen fundamentalistiset taipumukset pyrkivän pintaan muualla. Yhden totuuden julistajia riittää.

Filosofi Alain De Botton on kirjoittanut uskontomyönteisestä ateistisesta henkisyydestä. Hänen mukaansa uskontoja pitäisi tarkastella ilman taisteluhenkeä, jotta niistä voidaan pelastaa kulttuurillisesti hyödyllistä yhteisöllisyyttä, myötätuntoa ja laajempaa elämänperspektiiviä. Kulttuurimme henkinen perintö on vaalimisen arvoista, ateistina on opittava tarjoamaan siihen vaihtoehto.

Kuten Heikkinenkin toteaa, maalaamme itseämme nurkkaan leimaavassa ehdottomuudessamme. On paradoksaalista, että vaikka yhteiskuntamme on koko ajan suvaitsevampi ja vapaampi, käy keskustelukulttuuri kapeammaksi ja mielipideilmasto koko ajan ahdistavammaksi.

Jätä kommentti

css.php