Pienyrittäjyydestä kasvua

Suomessa valtiovalta reagoi pienyrittäjien huutoon, kuin nälkäisen lapsen vanhemmat taaperonsa itkuun: Syömällä tämän piltit. Puurohiutaleita olisi kaapissa, mutta meille uusavuttomille sen keittäminen on liian vaikeaa. Sanotaan, että missä on tahto, siellä on tie. No, tiekin olisi, mutta tahto puuttuu. Ajattelin auttaa kolmella konkreettisella ehdotuksella pienyrittäjyyden tueksi.


1. Työttömyysetuudella tuettua yrittäjyyttä?

Työ- ja elinkeinohallinnon yksi parhaista ja yksinkertaisimmista uudistuksista oli joitakin vuosia sitten toteutettu työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun mahdollistaminen. Vaikka tähänkin uudistukseen sisältyy ”aktiivisen työvoimapolitiikan” 70-vuotisessa hengessä käsittämättömiä työttömän oma-aloitteisuutta ja mahdollisuuksia rajoittavia typeryyksiä, niin saman käytännön voisi mallintaa myös starttirahan kaltaiseksi tueksi yrittäjyyden alkutaipaleelle. Mikä olisi parempi ja houkuttelevampi kannustin yrittäjyyteen, kuin mahdollisuus saada ansiosidonnaista päivärahaa rajatun ajan elämiseen riittämättömän starttirahan sijasta? Uuden yritystoiminnan synnyttämisen lisäksi tällä tuettaisiin tarpeellisia yritysten sukupolvenvaihdoksia.

Tälläkin hetkellä moni ansiosidonnaisen, peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varaan työttömäksi jäänyt valitsee työttömyysetuudella tuetun opiskelun, koska kannustimet ovat kohdallaan. Miksi vaihtoehtona ei tarjota mahdollisuutta yrittämiseen? Kustannus olisi yhteiskunnan kannalta sama. Jos haluamme aidosti osallistavaa sosiaaliturvaa, eikö olisi suurta viisautta mahdollistaa työttömyysturvalla opiskelu, yritystoiminnan aloitus tai muu yhteiskunnallisesti aktiivinen, oma-aloitteinen toiminta? Verrataanpa tätä tehottomiksi havaittuihin (orja)työkokeiluihin, joiden ajalta yhteiskunnan rahaa palaa työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen verran. Kysynkin, eikö uusi aloittava yrittäjä ole meille tämän arvokkaampi?

Oikeisto ”intellektuellit” huomio: Sosiaaliturva voisi pienin muutoksin toimia osallistavasti. Miten olisi pienet ”sääntelynpurkutalkoot” sen sijaan, että jatketaan työttömien passivointia kepittämällä? Teille kun on suo siellä, vetelä työkkärissä, niin olisikohan vapaaehtoisuus sittenkin pakkoa parempi osallistaja?


2. Arvonlisäveron alarajan nosto pienyrittäjyyden tueksi?

Vasemmisto esitti varjobudjetissaan viime viikolla arvonlisäveron alarajan nostoa. Varjobudjetin mukaan arvonlisäverollisen myynnin alarajaa tulisi nostaa 8500 eurosta 25 000 euroon ja huojennuksen ylärajaa 22 500 eurosta 39 000 euroon. Pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi pidän tätä erittäin kannatettavana, tärkeänä ja humaanina linjauksena. Esitykset, joilla pyritään yrittäjyyden nimissä polkemaan työehtoja tai pidentämään viikkotyöaikaa eivät ole tästä maailmasta.

Suomen pienyrittäjät ry ja Yrittäjänaiset ry ovat molemmat vaatineet arvonlisäveron alarajan nostoa peräti 50 000 euroon. Järjestöjen perusteluja voi lukea seuraavista linkeistä:
http://www.yrittajanaiset.fi/index.php?k=9226
http://www.pienyrittajat.fi/?x103997=432925

Suomen yrittäjät ei ole tälle kuitenkaan lämmennyt eikä aiheesta viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla järjestetty kansalaisaloitekaan oikein ottanut tuulta alleen; allekirjoituksia tuli hieman yli viisituhatta. Syykin on selvä; 50 000 euroa on rajana liian korkea. Suomen yrittäjien mielestä 50 000 euron raja vääristäisi kilpailutilannetta 1-2 henkeä työllistävän yrityksen ja pienyrityksen kesken.
Suomen Yrittäjien näkökulmasta: http://www.yrittajat.fi/fi-fi/suomenyrittajat/a/tiedotteet/suomen-yrittajat-ajaa-arvonlisaveron-perusvahennyksen-nostoa-50-000-euroon-ei-yleisen-alv-rajan-korotusta

25 000 euron rajalla ei sen sijaan voitaisi vielä suuresta kilpailuvääristymästä puhua ja sen voisi nähdä hyvänä kompromissina. Harva yrittäjä pidemmän päälle tyytyy reilusti alle 2000 euron kuukausituloihin. Jos tyytyy ja haluaa vain elättää itsensä yrittämällä, voi sellaista hieman suosiakin. Toisaalta, kuten pienyrittäjien perusteluissa todetaan: ”Kilpailutilanne ei koskaan ole neutraali; jotkut saavat yritystukia, joidenkin palveluihin saa kotitalousvähennyksen, suurimpaan osaan ei. Yksinyrittäjä on todella yksin, sairauspäivinä jää tulo kokonaan saamatta. Kahden hengen kampaamossa on ainakin toinen töissä. Kaksin kulut jäävät pienemmäksi yhtä kohti. Tämän näkee myös kotitalouksissa. Yksin asuva maksaa enemmän vuokraa, maksaa lehtitilausmaksut ja monet muut kulut yksin, kaksin asuvat jakavat menot. Yksinyrittäjä ei kilpaile työllistävien yritysten kanssa, ei suurten eikä pienten. Hän elättää itsensä, mikä sinänsä on arvokasta.”

3. Palkkatukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen?

Arvonlisäveron alarajan korottamisen lisäksi haluaisin nostaa keskusteluun palkkatukien merkityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa. Nykyisin palkkatuki liittyy pääasiassa työttömän tilanteeseen; kun työttömyys on kestänyt riittävän pitkään, on palkkatuki käytettävissä. Se puolustaa paikkaansa monissa tapauksissa, mutta voidaan myös löytää lukuisia esimerkkejä siitä, miten palkkatukien myöntäminen on lähinnä rahan heittämistä toivomuskaivoon: Tukien myöntämisessä on kyllä rajoituksia, mutta ei mitään innovointiin ja kasvuun kannustavia kriteereitä. Opetus- ja kulttuuriministeriön seuratuesta olisi löydettävissä tukku kannustavia esimerkkejä siitä, miten hanketuen muodossa palkkaukseen korvamerkitty tuki voi juurruttaa hyviä käytäntöjä ja luoda pysyviä työpaikkoja. Palkkatukea nauttivilta yrityksiltä ja yhteisöiltä tulisi vaatia realistinen suunnitelma siitä, miten palkkatuella luotava työpaikka juurtuu pysyvästi osaksi yrityksen tai yhteisön toimintaa ja jatkuu myös tukijakson päättyessä.

Arvonlisäveron alarajan nosto ja palkkatukien kohdentaminen erityisesti ensimmäisen työntekijänsä palkkaavien yritysten tueksi toisivat kaivattuja helpotuksia monien yrittäjien arkeen. Jos palkkatukien myöntämiselle saadaan jokin muukin strategia, kuin toivo, voisi palkkatukiresursseja myös lisätä hieman, vaikkapa suuryritysten tukemisen kustannuksella. Suuryritysten tukeminen kasvun nimissä on mieletöntä. Eikö olisi jo aika kylvää siemeniä?

12 kommenttia artikkeliin “Pienyrittäjyydestä kasvua”
  1. avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

    Joo ihan kivoja juttuja, mutta näyttää valtio osallistuvan talouden järjestelyjen kautta ehdotuksiisi. Helpompaa voisi olla kaiken maailman säätelyn purkaminen, mikä oikeasti estää yrityksiä toimimasta, investoimasta ja työllistämästä. Itse en halua nähdä yrittäjyyden kohdalla valtion suoraa taloudellista suhdetta yrittämiseen, sekin kun lisäisi lopulta valvontaa ja säätelyä sekä lisäisi virkamiesten tarvetta, jota nytkin on todella liikaa.

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      ”Itse en halua nähdä yrittäjyyden kohdalla valtion suoraa taloudellista suhdetta yrittämiseen, sekin kun lisäisi lopulta valvontaa ja säätelyä sekä lisäisi virkamiesten tarvetta, jota nytkin on todella liikaa.”

      Kiitos kommentista! Jätin tarkoituksella tuosta tekstistä pois sen ”mistä resurssit” -kohdan, että teksti pysyy luettavana.

      Minä en näe, että näihin ehdotuksiin lähtökohtaisesti sisältyisi uutta byrokratiaa. Työttömyysetuudella tuetun yrittäjyyden valvontaresurssi voitaisiin saada suoraan työttömyysetuudella tuetun opiskelun puolelta. Minusta sosiaaliturvan pitäisi automaattisesti olla siinä määrin osallistava, että työtön saisi työttömyysetuutta menettämättä parantaa työmarkkinavalmiuksiaan, eli esim. opiskella. Siihenhän koko aktiivinen työvoimapolitiikka tähtää! Tarjotaan työvoimakoulutuksia jne. Mitä vikaa olisi siinä, että työtön tekisi saman oma-aloitteisesti valinnanvapaudella? Resurssia on TE-toimistoissa myös työttömien tekemisten valvonnassa ja työttömyysturvalausuntojen tehtailussa, joiden osalta byrokratiaa voi keventää. Työttömien rangaistuksenomainen kepittäminen voidaan poistaa hyödyttömänä. Olen satavarma, että nyt kun Y-sukupolvi on tullut työelämään, saavutetaan enemmän porkkanalla, kuin kepillä.

      Soidensuojelukin aiheuttaa kuulemma säänneltynä lähinnä vastustusta ja toimii vapaaehtoisuuden pohjalta paremmin. Kokoomus voisi muistaa tämän myös työvoimapolitiikassa….

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Morjensta! Esimerkki, soiden suojelun vapaa-ehtoisuudesta, on huono! Soiden suojeleminen lain voimalla takaa mielestäni kestävämmän ratkaisun pitkällä tähtäimellä. Yksityisen suojelun vapaa-ehtoisuus on riippuvainen, ehkä yhden ainoan ihmisen (omistajan mielipiteestä). Mielipiteensähän voi monesta syystä muuttaa. Lisäksi, suoalueen mahdollinen myynti uudelle omistajalle, voi muuttaa asian täysin päinvastaiseksi.
    Lain säädöksien myötä, ovat koko yhteiskunnan edut ja kansan yleinen mielipide parhaimmin huomioon otettavissa.
    Terveisin! Silvon poika

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Moro!

      Esimerkki onkin tarkoituksella huono. Odotan vaan, että kun nuo kokkareet tuollaisessa asiassakin vetävät tuollaista linjaa ja puhuvat vapaaehtoisuudesta, niin miksei työvoimapolitiikassakin? Ei se työtön ole maanomistajaa pahempi. 😉

  3. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Kohta 2

    Pystytkö esittämään mitä konkreettista hyötyä yrittäjälle on, mikäli alaraja arvonlisäverotuksessa on 25 000 €?
    Samoin mitä konkreettista hyötyä yrittäjälle yleensä on alarajahuojennuksesta?

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Jos pärjäät alle 25 000 myynnillä vuodessa, voit käytännössä toimia ilman arvonlisäveroa. Se on monelle aloittavalle palveluyrittäjälle ihan selkeä helpotus esim. työtä ja sivutoimista yrittäjyyttä yhdistäville. Hyöty on varmaan konkreettisimmillaan yrittäjyyden alkutaipaleella, jolloin kassavirta ei välttämättä ole suurta.

      Toisaalta mitä enemmän tästä nyt käyn keskustelua, olen taipuvainen ajattelemaan, että raja voisi olla vielä aavistuksen korkeampi, jolloin pienyrittäjä voisi jopa tienata ihan kohtuullisen palkkatason verran ilman alv-byrokratiaa.

      Alarajahuojennuksesta ei käsittääkseni ole välitöntä hyötyä, vaan se tuloutuu vasta seuraavana vuonna? Korjaa jos olen väärässä.

      • avatar Seppo sanoo:

        Esimerkiksi joku aloitteleva parturi pääsisi hyvin alkuun, kun ei olisi tuota alv-byrokratiaa heti aloittaessa. Ja asiakaskin voisi käydä leikkuuttamassa tukkansa pari kertaa vuodessa useammin kun ei tarvi alvia maksaa. Tässä vain yksi esimerkki.

        • avatar Seppo sanoo:

          Parturin alv oli pari vuotta sitten 9% Nyt 24% Asiakkaalle parinkympin palveluun tulee siten alvista lisää melkein viitonen! Se on jo melko paljon!

  4. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Tuo arvonlisävero keskustelu pohjautuu usein niin sanottuun mututietoon. Niin uskon sinunkin tapauksessa asian olevan.

    Ei ole olemassa oikeastaan mitään hyötyä olla 25 000 euron liikevaihdolla arvonlisäveroton yrittäjä. Tuossa tapahtuu nimittäin niin, ettei kyseinen yrittäjä saa myöskään arvonlisäverovähennystä ostoistaan. Silloin hän maksaa arvonlisäveroa. Muulloinhan yrittäjä ei maksa arvonlisäveroa, arvonlisäverovelvollinen yrittäjä ei maksa arvonlisäveroa.

    Sitten tuo huojennus. Se on täyttä humpuukia, melkein yrittäjän pettämistä. Alv-huojennus merkitsee sitä, että yrittäjälle tulee huojennuksesta tuloa, joka on tuloveronalaista. Lopullista hyötyä, tai haittaa on vaikea laskea, koska kunkin yrittäjän tuloveroprosentti on eri suuruinen, joissain tapauksissa veroa saattaa mennä enemmän mitä huojentamattomasta arvonlisäverotilityksestä menisi. Huojennuksen laskeminen lisää myös yrittäjän kuluja, tai ainakin työtä.

    Yksinkerataisinta ja selvintä olisi, että kaikki yrittäjät olisivat arvonlisäverovelvollisia samalla alv-prosentilla.

    Pitää muistaa ja ymmärtää, että yrittäjä ei maksa arvonlisäveroa.

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Kiitos näistä tiedoista. Itse ajattelen, että 25 000 euron alv-raja olisi ihan passeli esim. omalla alalla urheiluvalmennuksen tekemiseksi yrittäjänä, kun käytännössä mitään ostoja ei ole ja ne vähät mitä on, voi oikeastaan vaatia seuralta. Vastaavia mahdollisuuksia löytynee muillakin aloilla. Useissa tapauksissa voisi myös yhdistää osa-aikaisen kevyen palkkatyön yrittäjyyden rinnalle. Kyllä näitäkin mahdollisuuksia kaivataan.

      Ja vieläkös näitä kikkailuja tapahtuu, että perustetaan useampi osakeyhtiö alvien kiertämiseksi? 🙂

Jätä kommentti

css.php