Suhtautuminen työttömyyteen vaatii asenteiden uudistamista

Tämän päivän ihmisen työura on usein katkonainen ja epämääräinen. Työttömyys on monien meistä elämässä olennainen välitila ja siten aivan luonnollinen osa. Rehellisyyden nimissä se on monille ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle päässeille ainoa mahdollisuus lomailla kohtuullisella toimeentulolla pätkätöiden välissä. Pienipalkkaista osa-aikatyötä tekeville työttömyysturva on luonnollinen ja usein pitkään jatkuva osa toimeentulon kokonaisuutta.

Kuitenkin elämme asenneilmastossa, jossa työttömyys langettaa jokaisen ylle häpeän varjon. Toimettomuus itsessään ei ole mikään ongelma; lottomiljonääri, kultaisen kädenpuristuksen saanut johtaja tai sopeutumiskorvausta nostava europarlamentaarikko saavat rauhassa räkiä kattoon ilman yleistä halveksuntaa. Rahalla saa ihmisarvoa ja vapautta.

Työttömyys on vain yhden leimaavan käsitteen alla olemista yhteiskunnassa; oleminen taas on ihmisyyden perustila, johon valintojen kautta lisätään jotakin. Elämän perustilalla tarkoitan sitä, että ihminen ei ole hyrrä, jonka perustehtävä on pyöriä pyöritettäessä ilman päämäärää ja jonka kohtalo on kaatua lakatessaan pyörimästä. Me eksistoimme; olemme olemassa.

Olemme eksistentialismin filosofisen perusajatuksen äärellä. Olemassaolomme edeltää olemustamme; me itse rakennamme olemuksemme valinnoillamme; siihen meillä on täydellinen vapaus ja samalla myös täydellinen vastuu ennen kaikkea itsellemme. Valitsemme vallitsevan asenneilmaston sellaisena, kuin se meille tarjotaan, hylkäämme sen tai muokkaamme mieleiseksemme. Suuren ranskalaisfilosofin ja kirjailijan Jean-Paul Sartren sanoin: ”Me elämme maailmassa tässä ja nyt, ja meidän on luotava oppimme itse. Olemme nälvijöitä ja tekijöitä ja luojia ja rakentajia, sillä ketään muuta ei ole.” Eksistentialismi on humanismia kaikkineen; ei siis sitä lajia, johon voi pukeutua maanantaista perjantaihin, kahdeksasta neljään.

Kapitalistisessa maailmassa hyrrän pyöriminen on koko yhteiskunnan kulmakivi. Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämän perustiloja ovat koulunkäynti, työnteko tai opiskelu. Koko ajan keskiössä on toiminta, tekeminen, kulutus. Perusajatus on epäinhimillinen; pysähtyminen on pahasta, tekemättömyys on paheksuttavaa, jopa rangaistavaa. Niiden, jotka syystä tai toisesta pysähtyvät, katsotaan tarvitsevan kuntoutusta ja tukea, mikäli siis tarvitsevat taloudellista tukea yhteiskunnalta. Tyhjyyden kokemus on länsimaisessa ajattelussa helvetti, jos se pääsee irti. Meillä oppineet sanovat sitä syrjäytymiseksi. Itämaisessa filosofiassa tyhjyys sen sijaan on jotakuinkin korkein tavoite. Me käsikirjoitamme sen tragediaksi vain omilla asenteillamme.

On aika muuttaa asenteita. Se onnistuu ottamalla oppia itämaisesta filosofiasta ja palaamalla myös omien filosofiemme pariin. Tieto tietona on osattava myös suhteellistaa ja käytännön elämää korostettava. On palattava systeemi- ja tiedeuskosta kokemuksen piiriin. Pieni ihminen haluaa kokea osallisuutta; kokea itsensä hengen, luonnon ja yhteiskunnan järjestyksen tasavertaiseksi osatekijäksi. Aitoa osallisuutta ei synnytetä kepillä, vaan porkkanalla.

17 kommenttia artikkeliin “Suhtautuminen työttömyyteen vaatii asenteiden uudistamista”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kimmo!
    Työttömyys tai pienituloisuus ei välttämättä ole kirous, jos yksilö osaa arvostaa muita ihmisiä ja itseänsä.
    Meidän kylässämme on muutama tyyppi, joiden tulot kertyvät marjastuksesta, kalastuksesta, hanttihommista ja yhteiskunnan tarjoamista rovoista.
    Heillä on sillä lailla sydämen sivistystä, että he ovat uteliaita. Heillä on tarkat tiedot säistä, linnuista, kylän runsastuvista ja harvinaistuvista kasveista, valkosipulin kasvatuksesta, kalojen ja rapujen lisääntymisestä sekä yksi tanssimisesta. He eivät juurikaan käytä alkoholia, vaikka eräs heistä kerääkin irlantilaisia viskejä.
    Ilmeisesti maalla on helpompi olla pienituloinen, koska luonnon antimet ovat lähellä. Ehkä myös itsetunto pysyy paremmin täällä kuin kerrostalossa kaupungissa.
    Ihmisen arvoa ei pidä tarkistaa verokalenterista.
    Menestystä vaalityöllesi!
    Itse toimin Marjatta Rahkion tukiryhmässä. Terv. Hessu K.

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Moro moro! Hienoja muutaman ihmiselämän pieniä sankaritarinoita toi vastauksessasi blogiini. Näitä tarvitaan.

      Kiitos tsemppauksesta. Toivottelen tsemppiä myös muiden vaalityöhön!

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Ehtoota Kimmo!

    Kun olin nuori 60-70 luvun vaihteessa kävin ammattikoulua kaksi vuotta. Luokalleni pääsi 14% hakijoista. Arvatenkin motivaatio oli korkealla oppia levysepän ja hitsaajan ammattiin. Luokan toiminta poiki jopa valituksen rehtorille liian vajavaisesta äidinkielen opetuksesta jota hoiti ex poliisi joka kai oli jo virkaheitto omasta ammatistaan. Meillä oli silloin kova halu oppia ja kyllä sitä saatiinkin. Usealla oli pyrkimys teknilliseen kouluun silloin. Silloin hitsattiin luokkakoe ammattikoulussa. Minulla on siitä todistus, arvosana 4 (max 5).
    Mitä on nyt ammattikoulu?
    Sitä käydään kolme vuotta eikä opita sitäkään mitä me jo ekana vuotena. Olen seurannut oman jälkikasvuni kautta tilannetta ja tiedän mistä kirjoitan.
    Ammattikoulutus on suuremmalta osin täyttä paskaa! Pelkkää ajankulutusta jotta nuoret ei olis työttömänä!
    Opettajat eivät ole olleet ammatissa johon kuuluisi opettaa ja muutenkin motivaatio on aivan hakusessa niin opettajilla kuin sitten oppilaillakin. Silkkaa rahantuhlausta!
    Onneksi nykynuoriso on sen verran valveutunutta jotta arvostavat muutakin kuin elin-ikäistä työpaikkaa ammatissa johon nuorena suuntautui. Heidän maailmaansa on tullut muutakin kuin työnteko ”varmassa virmassa eläkkeelle saakka”.
    Mutta miksi?
    Mikä tähän on johtanut?
    Yhteiskunnassa on käynyt läpihuuto: Kaikki mulle ja heti! Aivan ylätasolta alas saakka!
    Nykynuoret ei sitoudu työpaikkohin koska johtajatkaan ei niin tee. Ovat vaan aikansa jotta saavat riittävät bonukset ja sit vex. Samoin nuoret ovat vain pätkätöissä. On vain suuri ero saadas kultainen kädenpuristus ja puol-miljoonaa e kuin lopputili ja tilalle seuraava työkkäristä valtion rahoilla.
    Tätähän tää on, kyllä sä Kimmo tiedät!

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Ehtoota vaan. Puhut ihan asiaa. Tavallinen duunari, vanha tai nuori, ei ole varsinaisesti mikään moraalinvartija tai suunnannäyttäjä. Kyllä katseet kohdistuvat niihin, jotka johtavat, jotka näkyvät ja joihin henkilöityy joko ahkeruus, nöyryys ja inhimillisyys tai ahneus, toisten hyväksikäyttö ja oman edun tavoittelu.

      Olen jossain määrin samaa mieltä koulutuksesta. Esim. kolmevuotisista koulutuksista yllättävän suuri osa on työharjoittelua, jolla ainakin osalla aloista ylläpidetään halpatyövoiman saatavuutta enemmän, kuin sillä on todellista opetuksellista merkitystä.

  3. avatar Matti sanoo:

    Entä oppisopimuskoulutus? Riistoa vai mahdollisuus?

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Mahdollisuus ehdottomasti. Oppisopimus on hyvä tapa oppia ammatti. Samoin palkallisia harjoitteluja voisi kehittää palkattomien tilalle.

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En ymmärrä, että Suomessa vuonna 2014 jaksetaan ”jauhaa” oppisopimuskoulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta/tarpeettomuudesta. Olin työvoimahallinnossa töissä 1984-90. Tulin ehdottoman vakuuttuneeksi oppisopimuskoulutuksen tarpeellisuudesta. Siihen kyllä silloin sisältyi mahtava byrokratia, jotta sopimus saatiin tehdyksi. Mutta eihän Suomessa olisi niin ”pöhöttynyt” julkinen hallinto, ellei yksinkertaisen asian hoitamiseen tarvittaisi 4-6 virkamiestä. Yritys ei ota yleensä oppisopimuskoulutukseen työntekijää, ellei olisi tarkoitus Häntä palkata. Toisin on ns tukityöllistämisessä.

  5. avatar Matti sanoo:

    L. Kivimäki puhuu asiaa. Onko oppisopimuskoulutuksen byrokratia liikaa? Olisiko mahdollista keventää/lyhentää? Kuinka paljon palkkaa? Oppija tuottaa vähän, varsinkin alkutaipaleella?

  6. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys!
    Meillä on tällä hetkellä noin pari kymmentä tuhatta pk- yritystä, joille ei oikein tahdo löytyä jatkajaa. Osalla tuote on vanhentunut, ja firman lopettaminen on edessä, mutta suurin osa olisi terveitä yrityksiä.
    Tähän saumaan oppisopimuskoulutus kävisi hyvin: yrittäjä kouluttaisi jatkajansa, ja molemmilla olisi motivaationsa. Jatkaja saisi työpaikan ja ehkä työllistäisi muitakin, ja luopuja saisi elämäntyöstään hieman korvausta.
    Ikävä puoli asiassa on, että yrittäjyys ei kiinnosta. Vaaditaan töitä, mutta ei olla halukkaita luomaan sitä.
    Terv. Hessu K.

  7. avatar Matti sanoo:

    Onko Koskela ehdokkaana? Saattaisin äänestää.

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro!
      En ole!
      Meillä on parempi ehdokas: Marjatta Rahkio.
      Tarjoilemme jouluglögiä huomenna torilla 10 – 12.
      Tervetuloa juttelemaan!
      T. Hessu K.

  8. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Ehtoota!
    Herra luutnatti, onko herra luutnatti, herra luutnatti Koskela itse? Vai miten se meni? Täytys kysästä Saaren Vesalta. Hällä oli tapana Psl Knp kaffetauolla arvuutella Linnan tuotannosta: Kuka sanoi näin?
    Tuli mieleen tuosta: ”Onko Koskela ehdokkaana?”

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro Erkki!
      Se oli sotamies Honkajoki.
      Tuossa ylhäällä vakuutin, etten ole ehdokkaana. Meillä on lammilainen Marjatta tyrkyllä. Otapa yhteyttä häneen. Kirjoita vaikka blogi osoitettuna hänelle. Lammilaiset ovat vahvaa tekoa. T. Hessu K.

  9. avatar Kimmo Kautio sanoo:

    Kuulkaas nyt hyvä herrasväki…Marjatta Rahkio voi tulla kirjoittamaan omaa blogia, niin ei tarvitse meikäläisen blogia pitää mainosalustana. 😉

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Sorry Kimmo!
      Tämä on sinun blogikirjoituksesi ja aivan eri aiheesta. Olen pahoillani.
      Aika hyvä kikka kumminkin. Pitänee Marjatalle ilmoittaa, että alkaa oman blogikirjoittelunsa.
      Kaikkea hyvää t. Hessu K.

  10. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Moro Kimmo!
    Hessu on Kepun ketterämpiä markkinamiehiä.
    Minäkin pidän kädet taskussa tavatessamme,
    etten vahingossa allekirjoita Kepunkaan jäsenhakemukseen
    nimeäni.
    Ota tästä sessiosta hyöty irti.
    Eduskuntaan päästyäsi voit hallitusneukuissa vedota
    hyvään yhteistyökykyysi.
    Viittaat tähän blogiisi, jossa sallit ilmaisen puffin Marjatalle,
    ilman sanktioita.
    Tiedä mikä salkku sieltä Sulle irtoaa suurpiirteisyydestäsi.
    Menestystä kampanjaasi ja joulurauhaa!
    Riitta

  11. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Kiitos Kannustuksesta Heikki!

    Olen asunut Lammilla, Hämeessä jo yli 16 vuotta. Huomaan että se on alkanut ”jättää jälkiään”!

    Jahka mie jahka…..Ei sitä uskoisi erkkikään!

Jätä kommentti

css.php