Pienten puolesta

Luin reilu viikko sitten erään verkkolehden sivuilta syvästi koskettavan tarinan kolmevuotiaasta, syöpään menehtyneestä pikkupojasta. Yksin kotona, aamukahvilla istuessa sai suomalainen mieskin onneksi itkeä rauhassa. En linkkaa kyseistä tarinaa tähän, koska tuntuisi vastenmieliseltä ja epäreilulta tässä tehdä asialla politiikkaa. Jaettakoon linkki sitten myöhemmin vaikka sosiaalisen median puolella, jos jaetaan. Haluan tämän myötä kuitenkin sanoa pari huolella valittua sanaa.

Olen äärimmäisen pettynyt ja turhautunut siihen, että vielä vuonna 2015 hyvinvointivaltio Suomessa joudutaan esimerkiksi koko maan kannalta ensiarvoisen tärkeä lastensairaala rakentamaan lahjoitusvaroin. Torstaina 19.2. Hämeenlinnassa puolestaan yläasteikäiset nuoret järjestivät mielenilmauksena kaupungin päättäjille ulosmarssin homekoulustaan. Joudummeko seuraavaksi korjaamaan tai rakentamaan päiväkoteja ja kouluja vetoamalla hyväntekeväisyyden tapaan ihmisten omatuntoihin esittelemällä sairastuneiden lasten kohtaloita televisiossa? Tähänhän oikeistolainen leikkauspolitiikka meitä johtaa.

Mielestäni olemme kadottaneet jotakin oleellista, mikäli asiat ovat todella siinä pisteessä, että lastemme hyvinvointiin kiinteästi liittyvissä asioissa joudumme tukeutumaan hyväntekeväisyyteen ja ulosmarsseihin. Olemme unohtaneet hyvinvointivaltion peruslähtökohdan: Hyväntekeväisyyttä tehdään tehokkaimmin verotuksen kautta. Jokainen meistä tekee osan omasta työstään yhteiseksi hyväksi joka ikinen päivä. Se ei vaadi televisioituja pellenenäpäiviä, raflaavia otsikoita ja keuhkoamista kerätyistä supersummista, eikä sen seitsemää avustusjärjestöä vetämään hallinnolliset kulunsa välistä.
Se vaatii yhden vahvan valtion, joka pitää huolta omistaan ja palauttaa jokaisen keräämänsä euron yhteiseksi hyväksi vastuullisella tavalla.

Me emme tarvitse uudistuksia uudistusten takia. Emme tarvitse yksityistämistä ja yksittäisten ihmisten armeliaisuuteen ja hyväntahtoisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa, sillä meillä on armelias ja hyväntahtoinen hyvinvointivaltio Suomi. Elämme ajassa, jossa sen säilyttäminen vaatii rohkeutta. Hyvinvointivaltion romuttaminen uudistuspuheen valeasuun puettuna ei ole rohkeaa, vaan raukkamaista ilkivaltaa. Se on sitä, että yön pimeinä tunteina potkitaan bussipysäkiltä lasit rikki, että saadaan naapurin lasiliikkeelle töitä. Se on tahallista sotkemista siivoojien työllistämiseksi. Se on päiväkotien ja terveyskeskusten lakkauttamista, jotta tehdään tilaa yksityisille toimijoille, voittojen tavoittelulle ja voittojen jemmaamiselle veroparatiiseihin.

Tällaisen rohkean hyväntahtoisuuden käsiinkö meidän pitäisi lastemme hyvinvointi uskoa? Piilotetaanko esimerkiksi yksityisten terveyspalveluiden tuottamat ja yksityistämiskehityksen myötä kasvavat voitot veroparatiiseihin, jotta niistä voidaan myöhemmin lahjoittaa enemmän vaikkapa lastensairaalan rakentamiseen? Miettikää nyt jokainen ihan vakavasti asiaa itse.

Oikeiston taholta kuulee usein, että perheillä pitää olla suurin vastuu lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Valtio ei voi kuulemma edes teoriassa kantaa tällaista vastuuta. Oikeisto puhuu mielellään läsnäolosta ja tasavallan presidentti Sauli Niinistökin puhui valituksi tultuaan ensi töikseen arjen pienistä teoista. Kaunis puhe on toki tärkeää, mutta teot olisivat vieläkin tärkeämpiä. Voidaankin kysyä, miten puheet esimerkiksi työajan pidentämisestä ja työehtosopimusten yleissitovuuden purkamisesta sopivat yhtälöön? Nämä romuttamalla arjen pienet teot lasten kanssa ovat entistä pienempiä; aikaa ja rahaa on vähemmän. Ole siinä sitten läsnä jokainen, katoava hetki lapsesi elämässä, antaen hänelle huomiota sillä energialla ja ilolla, jonka lapsi ansaitsee.

Uskokaa tai älkää, valtiolla on näissä asioissa vastuu, eikä se ole aivan pieni.

3 kommenttia artikkeliin “Pienten puolesta”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Hyvä Kimmo!
    Eihän HML-kaupungin rahat voi riittää homekouluihin kun joku insinöörin-nilkki on ”laskenut” jotta autohallipaikkoja pitää rakentaa nyt ja heti kun jo vuonna 2030 niitä ehkä saatetaan tarvita.

    Päivähoitopuolella, vaikkapa Lammilla tehtiin kuntaliitos-porkkanarahoilla liian pieni päikkäri ja heti seitsenryhmäiseen taiottiin askartelutiloihin yksi lisäryhmä. Nyttemmin yksi taas uusi ryhmä on jossain kodassa kentän reunalla. Kaiken tämän tilantarpeen on ”laskenut” päivähoidon suunnittelupäällikkö Putkonen. Jos Lammille ei olisi ilmaantunut yksityistä päikkäriyrittäjää olisi kai yksi ryhmä jo puolijoukkueteltassa.
    Lammilla on hoidettavia lapsia 10 päikkäri ryhmää, Putkosen suunnittelema kaupungin päikkäri on seitsenryhmäinen. Missä järki ho hoi?

    Siis päiväkodin laajennukselle olisi tarvetta nyt ja heti mutta siitä ei edes saa puhua.

    On lautakunnissa, valtuustossa ja kaupunginhallituksessa istuvien betoniperseiden ansiota tää tällainen tilanne.

    Koskahan te arvoisat ”valtuutetut” heräätte tähän maailmaan, ette ole asian hyväksi mitään tehneet, hävetkää!

    Illalla taas kuunnellaan kuinka välttämätöntä on rakentaa torinalusparkki, muusta viis, ja vitut!

    Tervetuloa kaikki Raatihuonelle hurraamaan tilanteelle tänään klo 17.30. Tyhmyys tiivistyy siellä!

  2. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Muistelenpa erään kuuluisan miehen sanoneen , n. parituhatta vuotta sitten , viisauden; ” Kaiken minkä te teette yhdelle pienimmistä, sen te teette minulle”

    Valitettavasti ”oikeisto- sosiallidemokraattis – kristillinen ” hallituksemme on unohtanut kristilliset perusarvot, vaikkakin kaikissa puheissaan ja lauluissaan, no ehkä sosialisteja lukuunottamatta, niitä viljelevätkin ahkerasti.

    Jumala ooompi liinnamme ja kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta ollaan jos vaikka millaiseen taistoon kunhan vaan hommat tekee joku muu, kuin se joka istoo takalinjassa toimistossaan nauttien yltäkylläisistä eduistaan.

    Kun yhteisestä hyvästä puhuttaessa useinkin unohtuu se että yhteinen hyvä on tarkoitettu kaikkien yhteiseksi, eikä jaeltavaksi niille joilla on jo ennestäänkin yksityistä hyvää!

    Ehkäpä nytkin kun jälleen kansalaisten hyvää leikataan, saataneen kassaan ainakin sen verran että kansanedustajat voivat nostaa liksaansa muutamalla tonnilla ja hankituksi nahkatuolit ja Ilja Repiinin taideteoksia työhuoneisiinsa? Muuhan onkin aivan yhdentekevää, pääasia lienee, että on taas kivaa edustaa kansaa?

  3. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Niin sitä minä vaan edellisellä kommentillani tarkoitin, että vasemmistoliiton on syytä muistaa että tulihan siellä oikeistolaispoliittisessa hallituksessa istuttua, aluksi ainakin kolme vuotta, päättämässä pienten asioista!

    Niin että jos aikoo että historia muuttuu, täytyy tehdä tekoja eikä pelkällä puheensorinalla yrittää peittää entisiä tekosiaan!

    Parasta olisi ottaa muistikirja kouraan ja lueskella siitä mitäpä tuli tehdyksi sellaisia joiden takia kansa ei olekaan karttuisa äänineen, vaan pikemminkin kärttyisä!

    Kaikkihan ovat mielellää pienten asialla, ovat olleet sitä jo vuosikymmeniä! Valitettavaa on ettei mitään juurikaan olla saatu aikaan!
    Pienimmillä on edelleenkin paha olla!

Jätä kommentti

css.php