Sanktioiva työvoimapolitiikka on menneestä maailmasta

Työllisyyspolitiikkaan uppoaa vuosittain tolkuttomasti rahaa. Ei ole yhdentekevää, miten tämä raha käytetään. Tällä saralla on viime vuosina tehty ihan ”kohtuullisia” avauksia. On tehty työllistämiseen liityviä kuntakokeiluja, pyritty toteuttamaan nuorisotakuuta ja kiinnittämään TE-toimiston asiakasryhmissä aktiivisesti huomiota työttömyyden alkuvaiheeseen. Kolmen kuukauden rajasta tehtiin kriittinen raja, jonka jälkeen työllistyminen – kuulemma – olennaisesti vaikeutuu.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on tehty Suomessa mitä erilaisimmissa muodoissaan aina jostain 40-luvun lopun lapiolinjoista ja risusavotoista asti. 90-luvulla liian kalliiksi havaitun kuntien työllistämisvelvoitteen ympyrä sulkeutui – toivottavasti lopullisesti – niin sanottuun Paltamon malliin vuonna 2012. Työvoimapolitiikka on ikiliikkuja, jossa pyörä keksitään tasaisin väliajoin uudelleen, mutta yksi on ja pysyy: Työttömän turmaksi suunniteltu byrokratialabyrintti. Suomalainen aktiivinen työvoimapolitiikka kiteytyy –edelleen vuonna 2015 – lauseeseen ”risusavottaa sanktioiden uhalla”. Tätä modernia 40-lukulaista näkemystä ovat viimeisimpinä viljelleet mm. kykypoliitikot Paula Risikko ja Pia Kauma, jotka perin kokoomuslaiseen tapaansa ovat kehitelleet vanhoille asioille uusia nimiä. Nyt puhutaankin osallistavasta sosiaaliturvasta, jonka kuulemma ”kannustaisi” työhön.

Kannustaminen sanktioiden uhalla on jotakuinkin suomalaisuuden syvintä olemusta; se on kuin suomalainen fanikulttuuri urheilussa; omia kannustetaan mieluiten haukkumalla vastustajia. Ja toki omiakin, jos aihetta on. Ja onhan sitä. Kun suksi ei luista, peli ei kulje tai töitä ei saa, se on tietenkin jokaisen oma vika.

Suomalainen urheiluvalmennus on tässä kohdin onneksi jopa aikaansa edellä. Autoritäärisen johtamisen ja pää punaisena huutamisen kulttuuri on pikkuhiljaa siirtynyt historian lehdille. Jopa lajeista maskuliinisimmassa, jääkiekossa, on siirrytty osallistavaan johtajuuteen, mikä ei muuten tässä yhteydessä tarkoita sitä, että urheilijoita ohjataan kyykyttämisen tai palkan pienentämisen uhalla haluttuun suuntaan. Mikäli työttömyysetuuden leikkaamisen uhalla on paras mahdollinen kannustava vaikutus, niin miksi tätä oppia ei sovelleta esimerkiksi yritysjohtajien sopimuksissa?

Yhteiskuntamme kyvyttömyys tarpeellisiin rakenneuudistuksiin konkretisoituu työhallinnossa. Samantyyppisiä ratkaisuja on pyöritelty monenlaisissa, muodollisesti pätevissä työryhmissä kohta kahdeksankymmentä vuotta. Kultasuoneen osuttiin kuitenkin vasta vuonna 2010, kun keksittiin ryhtyä tukemaan työnhakijan omaehtoista opiskelua työttömyysetuudella. Valitettavasti tämänkin uudistuksen yhteydessä porattiin byrokratialabyrinttiin uusi kolo, josta on tähän päivään mennessä pudonnut jo moni uudelleen opiskelusta innostunut, jonka into on tapettu mielivaltaisella tarveharkinnalla, kun tilastoista on kylmästi katsottu alan työttömien määrä ja jätetty opiskelumahdollisuus myöntämättä.

Työttömyysetuuden käyttö opiskelun tukirahana on kuitenkin loppujen lopuksi vain byrokratian valeasuun puettua maalaisjärkeä, joka on työttömiltä edelleen toisaalta kielletty. Jos esimerkiksi menee työttömyysetuudella ollessaan aloittamaan omaehtoisesti työssäkäyville suunnatut laajahkot monimuoto-opinnot, voidaan työnhakija katsoa päätoimiseksi opiskelijaksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Samanlainen yllätys voi tulla, jos osallistuu työttömyysaikana esimerkiksi puolison harjoittamaan yritystoimintaan. Tällaisestä järjettömästä lainsäädännöstä löytyy edelleen useita esimerkkejä työ- ja elinkeinohallinnosta.

Lainsäädäntö työvoimapolitiikan taustalla on tavoitteisiin nähden auttamattoman vanhentunutta ja ristiriitaista. Rakenteellisten uudistusten hitaus hallinnonalalla kielii vain ja ainoastaan siitä, että laista ja sen aiheuttamasta byrokratian pyörittämisestä on tullut TE-toimistojen pääasiallinen työ ja tarkoitus. Mitä jos lopetettaisiin järjetön byrokratia ja palautettaisiin TE-toimistot ydintoimintansa, eli työnvälityksen äärelle ja palattaisiin verkosta ja puhelinlinjoilta takaisin inhimilliseen kohtaamiseen?

13 kommenttia artikkeliin “Sanktioiva työvoimapolitiikka on menneestä maailmasta”
  1. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Kimmo!
    Tartuit tärkeään aiheeseen.
    Seuraava hallitus säästää melkoisesti, jos työministerin valinta onnistuu.
    Ko. organisaatio kaipaisi kipeästi virtaviivaistavaa remonttia.
    Tarja Filatov oli Suomen historian huonoin ja kallein työministeri.
    Muistan vieläkin MOT-otsikon ”Haamukoulutusta ja orjakauppaa.”
    Silloin rahaa oli pilvin pimein, potista Suomi maksoi kaksi euroa, EU yhden.
    Hommasta työllistyivät ja rikastuivat enimmäkseen
    vain puolivillaiset konsulttilaumat.
    Rikosilmoitus Keskusrikospoliisille oli kuulemma valmis,
    mutta työministeriö ei sitä kuitenkaan jättänyt tutkittavaksi.
    Tein tv-draaman, johon haastattelin mm. höttö-kursseja käyneitä työttömiä,
    se korutont ol kertomaa.
    Riitta

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Onhan näistä pakkotyöllistämisistä ja koulutuksista se hyöty, että työtön saa jatkettua ansiosidonnaista työttömyysturvaansa vastaavalla ajalla. Yhteiskunnan hyöty on tilastollinen. Muutama sata opettajaa myös työllistyy.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kimmo!
    Sinua on syyttä suotta kurmuutettu tällä palstalla, sillä kyllä sinulla on nuoruuden eetosta parantaa maailmaa.
    Jotkin asiat kuitenkin teksteissäsi särähtävät tällaisen kepulaisen maanomistajan korvaan.
    Metsureista on hienoista pulaa. Kovakuntoisimmat tienaavat metsänraivauksissa ja -istutuksissa pari sataa/päivä. Tuo raivaus tarkoittaa raivaussahan kanssa heilumista.
    Tuleva bioenergiatalous tuo työpaikat maaseudulle. Lyömätön yhdistelmä on vakituiset työpaikat ja halvat asunnot. Toisaalta luulen, että kaupunkien työttömät eivät maalle muuta, vaan työpaikat täytetään vierastyövoimalla. Joka tapauksessa tuotanto kasvaa, ja energian vaihtotase paranee.
    Luulen, että työttömän ja pienipalkkaisen tulotasossa on liian pieni käppi. Jos esimerkiksi alle 20 donaa vuodessa tienaavat saisivat verovapauden, kiinnostus matalapalkka-aloille lisääntyisi myös prekariaattien osalta. Pienten eläkkeitten kohdalle tulisi myös tasokorotus eläkkeitä nostamatta.
    Vasemmistolaisuus on hyvä aate, kunhan ei kajota omistusoikeuteen. T. Hessu K.

    • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

      Olin 80-luvun lopulla työvoimahallinnossa töissä. Silloinkin oli vaikea saada ”kaupunkilaispoikia” metsänhoitoyhdistysten töihin. Puolueet puhuvat paljon ns uusiutuvan energiantuotannon tarjoamista työpaikoista. saas nähdä kuinka käy.

      • avatar Seppo sanoo:

        Tull tos miälehei noista kaupunkilaispojista! Juuri 80-luvulla metsureista oli vielä puute ja kaupunkilaisetkin nuoret, jotka eivat muualle päässeet,hakeutuivat joukolla metsätyökouluun. Sitten niitä tuli koulun lähettäminä metsäyhtiöiden työmaille parin viikon työharjoitteluun. Siinä istuskelivat päivät tulilla ja kävivät kerran tai jopa pari päivässä yrittämässä kaatamaan puitakin; vaarallisia konkeloita tuli solkenaan, työstä ei tullut juuri mitään ja työmaa oli kuin pommituksen jäljiltä. Vaarallista touhua! Luojan kiitos, harjoittelu kesti vaan pari viikkoa ja sen jälkeen yhtiön oikea vakimetsuri sai -henkensä kaupalla- siivota jälkiä useamman päivän. Metsäalalle nämä urhot eivät ole jääneet ja eikä mikään firma olisi edes huolinut. Että tämmöinen tositapaus tällä kertaa.

    • avatar Antti Sulonen sanoo:

      Hessu K.

      Mitä tarkoitat: ”Pienten eläkkeitten kohdalle tulisi myös tasokorotus eläkkeitä nostamatta.”

      Metsänhoidolliset työt ovat ammattityötä, niihin töihin ei vain yksinkertaisesti kaikista ole. Viimeistään työn jäljessä se näkyy, eikä likimainkaan kaikki metsässä työtä tekevät pääse noihin ansioihin mitä Hessu kuvaa.
      Sama koskee siivoustöitä, jälki näyttää sen, onko siivooja ollut ammatti-ihminen vai ei. Kaikki ei osaa eikä kaikki opi.
      Apupojiksi ja aputytöiksi monesta kylläkin on, mutta ne työt eivät kaikille kelpaa. Moni työ vain on sellainen, että apumiehen paikalta työn parhaiten oppii.

      • avatar Heikki Koskela sanoo:

        Moro Antti!
        Tarkoitin pienten, alle 20 donaa, tulojen verovapautta. Tällaisia eläkeläisiä on aika liuta. Samalla verotoimistojen kuormitus pienenisi.
        T. Hessu K.

        • avatar Antti Sulonen sanoo:

          Heikki

          Kyllähän meitä aika moinen liuta on, mutta en käsitä miten tuo oleellisesti vähentäisi verotoimistojen kuormitusta.
          Millainen vero tuossa mallissasi tulee 21 000 euron tuloon.
          Eläkevakuutuslaitokset siitä tietenkin hyötyisi, kun ei tarvitsisi eläkkeitä nostaa ja valtio ja kunnat häviäisi, kun ei tulisi verotuloja. Valtio ja kunnat sitten nostaisivat alv:oa ja kiinteistöveroa, yksinkertaista, mutta totta.
          Kuka siinä sitten on, Heikki mielestäsi maksajan roolissa?

          • avatar Heikki Koskela sanoo:

            Moro Antti!
            Jokainen verovelvollinen saa veroehdotuksen, vaikka veroa menisi vain vähän. Posti ja tietokoneaika maksavat.
            Taulukkovero alkaa jostakin, esim. 20 donasta. Siinä voi jokainen sitten harrastaa verosuunnittelua eli pyytää palkanalennusta, käyttää kotitalousvähennystä tai maksaa verot. Arvonlisävero ja kiinteistövero alkavat olla tapissa. Kunnallisveroprosentti ei ole vielä kipurajalla. Solidaarisuusveroa voi kiristää yhden pinnan.
            No, pienituloinen palkansaaja ja eläkeläinen EI ole maksaja.
            Valtion taloudessa leikkauksia ei tarvita, kunhan nykyiset menot kohdennetaan oikein. Esim. terveyden ja sairaanhoito maksavat n. 17 miljardia euroa, josta työnantajat ja asiakkaat maksavat n. 5 miljardia. Valtion osuudet kunnille ovat n. 10 miljardia. Siirretään terveyden ja sairaanhoito valtiolle, ja luovutaan valtion osuuksista kunnille. Sitten tehdään tehostamistoimet: leikataan taloudellisesti laadullisesti heikoimmat yksiköt pois. Pannaan yksi tietojärjestelmä alalle. Lakkautetaan työterveyshuolto. Lakkautetaan THL, ja annetaan sen tehtävät yliopistojen lääketieteen laitoksille.
            Rahaa on valtavasti käytössä. Se vaan haaskataan näpertelyyn.
            Uutta hallitusta odoteltaessa t. Hessu K.

    • avatar riitta nyqvist sanoo:

      Moro Hessu!
      Kepullahan on keulilla sauma tehdä ehdottamasi verovapaus ja eläkkeiden tasokorotus
      seuraavassa hallituksessa.
      Sitten pyörimään tv-sarja raamikkaista,
      katseenkestävistä metsureista.
      Kyllä kiinnostus alalle syttyy.
      Kokki-poliisi- ja brankkari-sarjojen ansiosta
      nuoriso hakee ko. alojen koulutukseen.
      Just tuli ohjelma, jossa kokkikoulutukseen oli tuplat hakijoita,
      opiskelu paikkoja vain puolet.
      Sanoivat alan työllistävän.
      Noita koulutus-aloja pitäisi myös tsekata,
      on valtava tappio, kun kalliisti koulutettuja ”akateemikkoja”
      on pilvin pimein työttömänä.
      Riitta

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Moro!

      Kurmuutettu ja kurmuutettu. Pari hassua kaiken päälaelleen kääntävää provokaatiota.
      Kepulainen maanomistaja ei ole mulle mikään vihollinen, mutta eipä ole työttömänkään tarkoitus olla risukonraivaaja.

      Samaa mieltä bioenergiasta. Ei me voida puhua tuolla kaupungissa paneeleissa bioenergiasta ja sitten keskittää kaikkea kaupunkeihin. Luonnovarat on maakunnissa ja sitä myöten myös tulevaisuuden työt.

  4. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Kimmo

    Milloin tämä aika on ollut? ”palautettaisiin TE-toimistot ydintoimintansa, eli työnvälityksen äärelle”

  5. avatar matti sanoo:

    Vilkaiskaa metsäalan tessiä. Unelmahomma.

    Metsänomistajat ovat kovasti nuukaa sakkia. Töitä on, mutta työstä maksajat ovat hakusessa ja sitten ihmetellään miksi Suomessa on hoitamattomia rääseikköjä.

    Ehkä kepulla on takataskussa rääseikönraivaustuki-ohjelma??

Jätä kommentti

css.php