”Because Venäjä”

Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on tänä päivänä jonkunlaista kilpailua siitä, kuka maalaa synkimmän uhkakuvan Venäjästä. Todellisuuskaan ei aina riitä, vaan joskus on turvauduttava fantasiaan. Erinäisten turpo-analyytikkojen kirjoittelu kestää huonosti kriittistä tarkastelua. Se muistuttaa lähinnä Petteri Sihvosen Urheilulehden aikaista jääkiekkoanalyysia, jossa kaikkea katsellaan vähintäänkin värillisillä laseilla. Venäjän pelikirjasta puuttuu joidenkin mukaan kokonaan puolustuksellinen aspekti, kun taas Yhdysvaltain pelikirjasta ei tunnuta löytävän minkäänlaista hyökkäyspeliä. Äkkiä voisi luulla, että kansainvälisen politiikan kentällä pelataan ihan yhtä maalia?

Kuka sitten on turpo-keskustelun itseylennetty johtava analyytikko, jollaiseksi Sihvonenkin on itseään tituleerannut? Kentällä on varsin monia yrittäjiä, joille suomalaisen turvallisuuspolitiikan ainoa oikea pelikirja pitää tällä hetkellä sisällään Nato-jäsenyyden havittelun. Muunlaiset näkemykset ovat eräänlaista havumetsien turvallisuuspolitiikkaa, jolla ei ole kuulemma mitään tulevaisuutta. Näille itsensäylentäjille demokratia on hyvä keppihevonen faktojen toteamiseen asti: Suomi kehittyi sijainnistaan ja Paasikiven-Kekkosen linjasta huolimatta (tai ehkäpä juuri sen ansiosta) maailman yhdeksi parhaista demokratioista. Sen sijaan kun linjaa on hilattu puolueettomuudesta liittoutumattomuuteen, on kehitys ollut vuodesta 2008 lähtien demokratiaindeksinkin mukaan negatiivista. Eurooppalaiset ihmisoikeudet olivat myös varsin hyvä keppihevonen siihen asti, kun Venäjä alkoi noudattaa niitä eurooppalaiseen tapaan päästämällä pakolaisensa rajan yli naapureidensa huoleksi. Nyt nämä turpo-ajatusten tonavat ovat ajautuneet ajattelussaan umpikujaan, jossa Venäjän ihmisoikeuksien noudattaminen on vääryyttä tai Euroopan ihmisoikeussopimukset pielessä. Eurooppalainen äärioikeisto kiittää.

Venäjän vääryydet ja niiden hakeminen suurennuslasilla ovat näille analyytikoille, kuin viivelähdöt Sihvosen jääkiekkoanalyysille. Niitä lasketaan tarkkaan ja niiden perusteella määritellään kaikki. Ilman niitä ei edes ole mitään turvallisuuspoliittista keskustelua Suomessa, eikä sitä myöten myöskään elintilaa Nato-unelmille. Urheilussakaan ei muuteta sitä mikä toimii. Natotus tarvitsee menestyäkseen Venäjän pahuutta, kuin jääkiekkojoukkue jaloslais-lehkoslaista pelikirjaa sihvoslaisessa analyysissa.

Jos Venäjän kansainvälisen lain vastaisia toimia erehtyy vertaamaan Yhdysvaltain vastaaviin, se tyrmätään niinsanottuna whataboutismina, joka ei, kuulemma, kertakaikkiaan ole mielekästä. No, kesken raikkaan paheksumisen on tietenkin ikävää, että joku tulee ja asettaa asioita tylsään kontekstiin ja suurempaan mittakaavaan, osoittaen, että yhden solun tutkiminen saattaa hyvinkin olla järjetöntä, kun syöpä on jo levinnyt kaikkialle ja potilas on saattohoidossa.

Jos asioiden väkivaltaista irrottamista historiallisesta viitekehyksestään on Ukrainan Maidan-aukion tapahtumia seuranneen parin vuoden aikana erehtynytkin luulemaan jonkinlaiseksi turvallisuuspoliittisen keskustelun vakiintuneeksi tavaksi, niin on äärimmäisen mielenkiintoista huomata, ettei samanlainen käsittelytapa ulotukaan aina kaikkeen. Kun Yhdysvallat kutsuu itse itsensä harjoittelemaan sotaa Suomen maaperälle ja ilmatilaan, alkaa whataboutismia paheksuvan turpo-asiantuntijan twitter-tili laulaa: ”Whatabout Venäjä”. Hesarin turpo-bloggari Janne Riiheläinen ennättikin nopeasti korjaamaan väärinymmärrykseni facebook-keskustelussa: ”Ei USA:n hävittäjien harjoittelua täällä perustella ”whatabout Venäjä” -kortilla, vaan ”because Venäjä” -kortilla.” Aivan. Tähän lauseeseen tiivistyy 90 prosenttia koko tämän päivän turvallisuuspoliittisesta keskustelusta: Oli asialla länsi tai Venäjä, se on aina ”Because Venäjä”. Synninpäästönä suomalaisille turpo-asiantuntijoille voi todeta, että asetelma, jossa toinen osapuoli on syypää kaikkeen ja toinen aina oikeassa, on monelle perinteisessä heterosuhteessa elävälle niin arkinen, että siihen on helppo ihan huomaamattaan turtua.

9 kommenttia artikkeliin “”Because Venäjä””
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Olen elänyt ajan, jolloin ”ryssänpelko” oli todellista lähinnä minua vanhemmissa sodan kokeneissa sukupolvissa. Se oli vielä Kekkosenkin aikana todellista. Mitä talouteen tulee, ilman 50-60-70 lukujen idänkauppaa (sotakorvaukset mukaanlukien) Suomi ei olisi noussut maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi. Kehitys oli liiankin nopeaa ja se antoi työntekijäliitoille käteen valtit, joista se ei vieläkään halua luopua. Niissä ei ajan muutosta haluta tunnustaa. Koskas saavutetusta vallasta halutaan luopua. Täällä kun ei tarvitse pelätä, että jossain menisi hermot, että tapahtuisi jotain sellaista mitä amerikoissa Hoffalle. AY saa jatkaa vapaasti pullisteluaan ilman mitään vastuuta maan taloudesta.
    No tämän päivän turvallisuuspolitiikkaan. Mielestäni tänne ei kannattaisi tuoda Nato hävittäjiä ja panssariajoneuvoa. Venäjä on edelleen suurvalta jonka kansa on erittäin kansallismielistä. Sotilasmenoistaan se ei tule koskaan tinkimään, vaikka tavallinen kansa nääntyisi nälkään. Maalla on monet konstit näyttää valtaansa pienille naapureilleen. Siihen ei sotilasvoimaa tarvita. Tämä on valitettavaa mm Suomen kuralla olevan talouden kannalta. Kuitenkaan minulle ei ole valjennut Venjän toimet Syyriassa. USA:han häärää vähän joka puolella. Se on sitä suurvaltapolitiikkaa. En näe sellaisia pelkoja (vielä), että Suomen tarvitsisi liittyä Natoon, vaikka se on kansanedustaja Salolaisen märkä uni. edellisen kerran Hän kaunisteli Suomen liittymään EU:hun

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Venäjä-pelkojen lietsominen kuuluu natottajien agendaan, koska ilman Venäjän pelkoa ei natotuksella ole Suomessa elintilaa. Tätä lietsontaa saattaa tulla varsin arvovaltaisiltakin tahoilta, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa. Ei sellaisiin Kekkosen ajan pelkoihin pitäisi olla mitään syytä, mikäli Suomessa ei välttämättä ja tiieten tahtoen haluta astua Venäjän intressien varpaille. Olen aiemminkin todennut, että tämä Nato-into on itse itseään tarpeelliseksi tekevä ilmiö…mitä enemmän täällä intoillaan ideologiahöyryissä ja jätetään niitä kuuluisia tosiasioita tunnustamatta, sitä enemmän meillä on syytä hakea myös suojelusta ja turvaa. Perinteisellä suomalaisella linjalla, jossa viisas ulkopolitiikka on turvallisuuspolitiikan keihäänkärki, ei meillä ole hätäpäivää, ellei sitten meitä suunnasta tai toisesta painosteta, kiristetä tai lahjota. Nämä keinot kyllä osataan idässä ja lännessä.

      Pitää myös muistaa, ettei meillä Suomessa ole hyvää Venäjä-politiikkaa ilman järkevää ja suvereniteetista loppuun saakka kiinnipitävää EU-politiikkaa. Esimerkiksi EU-politiikassa federalismilla ei pitäisi olla mitään sijaa, koska esimerkiksi ulkopoliittisen liikkumatilan luovuttaminen Brysseliin tässä mitassa, kuin on tehty (talouspakotteet ym.) ei ole Suomen kansan etu.

  2. avatar Jaska sanoo:

    Tämän natotuksenkin takana on jenkkien taloudelliset intressit, joiden johdosta Suomen on ollut pakko nörtyä huonontamaan suhteitaan Venäjään. Venäjä ei ole minkäänlainen todellinen uhka Suomelle, ja niiaminen jenkeille tulee Suomelle nyt aika kalliiksi.

  3. avatar Valitan sanoo:

    Soini säälistä pääsi jenkkien rukousaamiaiselle niin heti siitä tuli Naton kannattaja. Sama juttu nyt EUn kanssa, on kovasti huolissaan brittien mahdollisesta eu-erosta.
    Jos politiikan ulkopuolella joku puhuisi näin paljon paskaa niin eihän sitä pidettäisiin minkään arvoisena miehenä.

  4. avatar Kari Virtanen sanoo:

    Kimmo Kautio on osoittautunut harvinaisen selväpäisesti ajattelevaksi nuoreksi mieheksi. Suomen suomettuminen ei ole suinkaan loppunut, vaan se on muuttanut ainoastaan ilmansuuntaansa. Nyt Suomi on rähmällään Amerikan edessä, ja kaikki Amerikan ehdotukset menevät läpihuutona ulkopoliittisessa johdossa. Kekkonen sentään torjui Neuvostoliiton kaavalailemat yhteiset sotaharjoitukset, mutta nyt Amerikkalaiset tunkevat tänne tankkiensa kanssa, eikä kukaan pistä hanttiin. Tästä on Suomelle vahinkoa paitsi taloudellisesti, mutta myös poliittisesti ja epäluottamus vain syvenee suuren rajanaapurimme suhteen. Muunmuassa Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja; Markku Kangaspuro muistuttaa, että Suomi tekee virheen suostuessaan Amerikkalaisten tilaamaan sotaharjoitukseen Suomen maaperällä ja tähän on helppo yhtyä.

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Tällaiset kommentit lämmittävät aina mieltä. Kiitos! En mä oikeastaan mitään enempää toivo, kuin järkevää ja selväpäistä valtionhoidollista asennetta omalta sukupolveltani. Ettei myytäisi isänmaata tai sen tuottavaa kansallista omaisuutta, laitettaisi hyvinvointivaltiota lihoiksi tai ajauduttaisi sotilaalliseen selkkaukseen. Monen muun asian kanssa voidaan vielä elää.

  5. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Toivoisin, että vakiintuneet blogistit tekisivät todella muitakin avauksia kuin Hämeenlinnan tuhruinen kunnallispolitiikka. Kaution avaus oli siinä mielessä virkistävä ja antaa aiheen ajatella ulkopolitiikkaa monelta kantilta.

    • avatar Kimmo Kautio sanoo:

      Kiitos. Kiva kuulla, että muutkin aiheet kiinnostavat. Henkilökohtaisesti olen enemmän kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta ja valtakunnallisista asioista, kuin kyläpolitikoinnista, ainakin näin kun olen periaatteessa kunnallisen päätöksenteon (valtuuston tai tärkeimpien lautakuntien) ulkopuolella ainakin toistaiseksi. Toki välillä tulee aiheita, joiden osalta tekee mieli sohia muurahaispesää myös Hämeenlinnan asioissa. 😉

    • avatar Erkki Strömberg sanoo:

      Voithan itse kirjoittaa pohjakirjoituksen, eix vaan!
      En oikein ymmärrä asennoitumista jotta blokisteilta tilataan juttuja joita sitten itse päästään repostelemaan!

Jätä kommentti

css.php