Päätoimittajien vetoomus näyttää informaatiosodalta

Yli kaksikymmentä päätoimittajaa vetosi tiistaina 1.3. julkaistussa yhteisessä kirjoituksessaan luotettavan median puolesta. Vetoomuksessa leimattiin niin sanottua kansalaisjournalismia edustavat tahot kategorisesti valhemediaksi ja perinteinen media totuuden torveksi. Kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse. ”Minä olen herra, sinun mediasi älä pidä muita medioita.”

Suomessa seurataan samaa kehitystä, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa on seurattu jo täysin subjektiivisesti arvoiden reilu vuosikymmen. Vaihtoehtomediat ovat nostaneet osakkeitaan, kun kansa ei ole voinut luottaa perinteiseen mediaan vallan vahtikoirana. Vaihtoehtojulkaisujen nousua sekä Suomessa että maailmalla on tukenut se, että joistakin näiden julkituomista paljastuksista on itse asiassa myöhemmin noussut aiheita myös perinteiseen mediaan. Vaihtoehtomediat näyttävätkin tekevän suurimman osan siitä tutkivasta journalismista, joka on jäänyt sensaatiohakuisen lööppi- ja klikkijournalismin sekä mediakentän keskittymisestä ja toimittajaresurssien vähenemisestä johtuvan yksipuolistumisen jalkoihin. Kirjoitin aiheesta sattumalta blogissani viikko takaperin 24.2.2016 otsikolla ”Valtamedia, vastamedia ja informaatiosota”.

Huomautettakoon, että en edes yritä väittää, etteikö vaihtoehtomedioissa pääsisi aika ajoin läpi suoranaista valehtelua. On kuitenkin muistettava, että kun asialla ovat harrastuksekseen kirjoittelevat ihmiset, saattaa osa valehteluksi väitetystä sisällöstä olla seurausta myös inhimillisistä väärinkäsityksistä. Päätoimittajien vetoomus näyttäisi kuitenkin olevan joko oire jakomielitaudista, josta edellä mainitussa kirjoituksessanikin mainitsin, tai sitten tarkoituksellista informaatiosotaa. Valitettavasti joudun arvailemaan, koska en ole saanut luotettavasta mediasta luotettavaa tietoa siitä, millaista on länsimainen informaatiosota. Olen oppinut tunnistamaan vain venäläisen.

Muutamia esimerkkejä

Vaihtoehtomedioiden tutkiva journalismi on avoimiin lähteisiin perustuvaa ja sen suurin vahvuus lienee myös sen suurin ongelma; sitä tekevät amatöörit usein muodollisuuksista ja journalistin ohjeista välittämättä. Helsingin Sanomat on ottanut monien muiden läntisten ”totuusmedioiden” lailla ilolla vastaan niin ikään avoimiin lähteisiin tutkimuksensa perustavan Bellingcatin MH17-raportit, jotka vastaavat monin tavoin esimerkiksi syyskuun 11. 2001 WTC-terrori-iskusta omia teorioitaan tehneen totuusliikkeen tuotoksia. Suhtautuminen tällaiseen avoimiin lähteisiin perustavaan toimintatapaan näyttää vaihtelevan asiasta riippuen suuresti. Nostan WTC:n esimerkiksi siksi, että Yhdysvalloissa muun muassa WTC:n uhrien omaisten tyytymättömyys terrori-iskujen viralliseen tutkintaan ja valtaapitävien haluttomuus avata asian tutkintaa uudelleen tai julkistaa salattuja tietoja, on vuosien varrella ollut ymmärtääkseni yksi iso vaihtoehtomedioita nostattanut kysymys. ”Totuusmedia” ei ole tukenut totuuden etsintää, vaan keskittynyt leimaamiseen, kuten päätoimittajat nyt vetoomuksessaan.

Haluaisinkin tässä yhteydessä kysyä päätoimittajilta ja muilta journalisteilta, miksi meillä suomalaisessa perinteisessa mediassa Bellingcatin teoriat MH17:n tuhoutumisesta ja insinöörien, arkkitehtien ja muiden asiantuntijoiden allekirjoittamat, näkemykset WTC:n tuhoutumisesta on otettu niin eri tavoin vastaan? Molemmat kuitenkin sotivat ns. ”virallisia totuuksia” vastaan, sillä MH17 virallinen tutkinta ei ole ottanut kantaa syyllisyyksiin. Näiden lisäksi mielessäni pyörii vastaavanlaisena tapauksena esimerkiksi uutisointi Syyrian Ghoutan taannoisesta kemiallisten aseiden iskusta. ”Totuusmedia” julisti meillä YK:n raporttien jälkeen Syyrian hallituksen joukkojen hyökänneen kemiallisin asein, vaikka YK:n tutkimuksissakaan ei tuolloin otettu syyllisyyksiin kantaa. Samoihin aikoihin arvostetun amerikkalaisen MIT:n tutkimus esitti epäilyksiä, että asialla olivat kapinalliset. Ei paljon kiinnostanut.

Otetaan vielä yhdeksi esimerkiksi uutisointi informaatiosodasta ja trolleista se, mihin tämän bloggauksen kolmannen kappaleen lopussa viittasin: Venäjän harjoittamasta informaatio- ja hybridisodankäynnistä on uutisoitu paljon ja arveltu ja spekuloitu sitä, tätä ja tuota. Netin trolli-ilmiöstä on johdonmukaisesti nostettu esiin venäjämieliset trollit. ”Totuusmedia” on jättänyt lukijansa luulemaan, että kaikki nimetön venäjämyönteisyys on trollausta. Nyt päätoimittajat jättävän kansan siihen käsitykseen, että kaikki vaihtoehtomedia on valetta. Länsimaiden, esimerkiksi USA:n, harjoittamasta informaatiosotimisen tavoista tai USA:lle ja sotilasliitto Natolle myötämielisistä trolleista ei ole mainittu edes vahingossa, vaikka jokaiselle uutiskommenttipalstoja vähänkään lukeneelle on selvää, että ”äkkiä natoon” -tyyppistä kommentointia löytyy jokaisesta Venäjää käsittelevästä uutisesta sivukaupalla, eikä sosiaalisessa mediassakaan tarvitse olla fakiiri löytääkseen aiheelle vihkiytyneitä trollitilejä. Sanna Ukkola puolestaan toi YLE:n blogissaan ”Mitä Venäjää?” esiin, että olemme osapuoli informaatiosodassa. Olemmeko täysin toimeton osapuoli, joka ottaa iskuja vastaan? En tiedä, kun ei ole kerrottu.

Minulle on henkilökohtaisesti täysi mysteeri se, milloin ”totuuden kertova media” levittää totuutena ns. ”virallista totuutta” ja milloin sille kelpaavat lähteeksi erilaiset omatekoiset totuuskomissiot tai ”tiedustelutieto”, jota ei koskaan tarvitse todentaa. Missä journalistin ohjeiden kohdassa kehotetaan journalistia heittäytymään uskon varaan tai jättämään käyttämättä mahdollisuus tasapainottaa viholliskuvia rakentelevia ja vastakkainasettelua todennäköisesti lietsovia uutisia?

Kun ”totuuden kertovat mediat” tyytyvät tietoihin, jotka eivät tyydytä kansalaisten tiedonnälkää tai käsittele ilmiöitä rehellisesti, avoimesti tai riittävän laaja-alaisesti, tiedonnälkäiset hakevat ”tietonsa” muista lähteistä. Se on perinteisen median ihan itse aiheuttama ongelma, johon vastaaminen diskreditoimalla vaihtoehtoiset lähteet syyttämällä niitä kategorisesti valhemediaksi, on ala-arvoista.

3 kommenttia artikkeliin “Päätoimittajien vetoomus näyttää informaatiosodalta”
  1. avatar jallu sanoo:

    En oikein ymmärrä koko vetoomuksen funktiota. Oliko vetoomuksen tarkoitus saattaa someen jonkin asteinen sensuuri aikaan? Niin tai näin turhanaikainen manööveri tämä ainakin oli, eikä sillä ole vaikutusta varmastikaan mihinkään. Kun sonni on karannut, on sitä turha kärpäslätkällä yrittää saada aisoihin.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En minä tuota nyt oikein informaatiosodaksi. Jos ihminen uskoo kaiken sen informaation mitä Hänelle syötetään on edessä sekoaminen. Maailma kun on mennyt sellaiseksi, että sensaatio on se mikä puree. Tyyppiesimerkki on toisen iltapäivälehden otsikko toissa viikolta: ”Tulitaistelu Turun moottoritiellä”. Ilmeisesti todellisuudessa ammuttiin yksi pistoolinlaukaus. Valitettavinta on että sekä valtakunnan- että kunnallispolitiikassa kerrotaan osatotuuksia periaatteella miten saadaan oma ja puoleen kannatus nousemaan. Tyyppiesimerkki tästä on SDP. Jatkuvissa kannatusmittauksissa tulisi olla kirjainlyhenne SAK. Kun kuuntelee pj Rinnettä ei kannatuksen nousu voi olla Hänen ansiotaan, en usko että puolueen kannattajat ovat niin toopeja. Varsinkin oppositio syyllistyy kattettomaan äänten kalasteluun. Äänihän on aivan toinen kellossa kun ollaan hallitusvastuussa. Eniten minua tuon julistuksen allekirjoittajissa ihmetyttää YLE: Atte Jääskeläinen. Onko Hän niin tyhmä että ei tiedosta sitä asenteellisuutta mitä Ylen toimittaja verovaroilla syytävät kansalle. Ilmeisesti Hän hyväksyy toimittajiensa linjan. Tosin on aivan poikkeuksellista että yle joutuu mainostamaan ajankohtaisohjelmiensa erinomaisuutta. Hyvä työ havaitaan ilman omaa kehakin ja juuri siksi. Taitaa olla kuitenkin huono omatunto.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    On valitettavaa, että Hämeenlinnan alueella ei ole minkäänlaista kilpailua tiedottamisessa, vaan Valtaeliitti voi julkaista joka tuutista omaa totuuttaan toimitusten tukemana. Säälittävää.

Jätä kommentti

css.php