Maa huokaa marraskuuta…

Aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja märkää. Sama juttu, kun iltapäivällä pääsee töistä kotiin. Tämän harmaan maanantain piristysruiske töissä oli huomata, että eräässä asiassa kävi kuin Paavo Väyryselle: Luulin jo olevani väärässä, mutta erehdyin! Samainen Väyrynen kyseli myös kuuluisassa lausahduksessaan aikanaan, voiko vitutukseen kuolla. Ajankohtainen kysymys sekin tähän vuodenaikaan, mutta muistakaa ystävät silti, että marraskuuta ei pidä ottaa henkilökohtaisesti.

Kun maa huokaa marraskuuta, ainakin oma sieluni alkaa janota kulttuurielämyksiä, jotka kohottavat mielialaa ja nostavat arjen yläpuolelle. Varasin jo useita kuukausia sitten liput Kansallisoopperaan Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitusta katsomaan. Se on ehdoton tähtihetki tässä kuussa. Kaksi tai kolme kertaa olen käynyt oopperaa katsomassa aiemmin ja vaikka odotusarvot eivät tähän tulevaan verrattuna kovin korkeita olleetkaan, niin kyllä esitykset ovat aina olleet unohtumattoman unenomaisia. Irtautuminen arjesta on liki täydellinen, vaikka sitten torkkuisi ja heräisi jonkun naislaulajan lasikatotkin särkevään kiekaisuun.

***

Hausmyllyn innoittamana marraskuusta tuli mieleen kaljakori, kaljasta korkki ja korkista parkki. Pari sanaa Hämeenlinnasta. Hämeen Sanomat uutisoi tuossa viikonloppuna, että kaupungin toriparkkisuunnitelmat ovat saaneet sulaa lunta tupaan; pohjaveden pirulainen kun on keskustassa niin pinnassa, että torin alle ei ehkä saisikaan kuin yksikerroksisen tai hiivatin kalliin kaksikerroksisen parkkitalon, ellei sitten päädytä rakentamaan kelluvaa pysäköintilaitosta. Olisihan se aika helkkarin eeppistä, jos vuosikymmeniä Hämeenlinnan metropolitautiin sairastuneiden päättäjien puheissa pyörinyt ja korkin lailla pintaan pulpahdellut lempilapsi loppujen lopuksi olisi kuin olisikin korkki! Blogialustan pyörittäjälle tässä vaiheessa sellainen kysymys, että voidaanko edellisen lauseen näkyminen Hämeenlinnan kaupungin ideanikkareille virkamiehille ja muille päättäjille estää? Älkää ainakaan sanoko mun sanoneen.

No, Ramboll jatkaa tutkimuksiaan kuluttaen kunnioitettavia, kuusinumeroisia summia kaupungin keskustassa. Samaan aikaan luemme lehdistä ja somesta, että Kaurialan olympiastadionia ei ole varaa kunnostaa, koulut ovat kaikki homeessa ja Goodmanin nurkan vanhalle hautausmaalle ei pystytä vaihtamaan kahta valotolppaa! Ilkeämielisten viljelemä sanonta Hämeenlinnasta Suomen suurimpana valaistuna hautausmaana käy sekin kohta katteettomaksi, kun eivät ne valotkaan niinku aikuisten oikeasti edes pala.

***

Loppukevennykseksi vitsi, joka pulpahti mieleen eräästä aidosta kokouskutsusta:

Pääministerin sihteeri Neiti Näpsä viestitteli pitopalvelun kanssa hallituksen kokoustarjoiluihin liittyen:
– Osallistujia on seitsemäntoista. Kaksi ministeriä on laktoosittomia, yksi avustaja on gluteeniton ja pääministeri täysin munaton.

***

Pirteää marraskuuta just sulle!

4 kommenttia artikkeliin “Maa huokaa marraskuuta…”
  1. avatar Kimmo Kautio sanoo:

    Hassu juttu, että tämäkin osui just nyt samaan syssyyn mun silmääni: https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/ambulanssit-ajetaan-sairaalan-alle-uuden-sairaalan-pysakointi-herattaa-jo-keskustelua-351645/

    Muualla kun tehdään säännönmukaisesti lapsivaikutusarviointeja ja sen sellaisia hapatuksia, niin Hämeenlinnassa mistään ei keskustella jos ei pysäköintivaikutusarviointia ole tehty. Oikeus maksulliseen pysäköintiin missä tahansa kaupungin kolkassa on taattava jokaiselle. Jopa renkolaisille.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Mistä juuri Renko tuli mieleen. Onko Rengolla Hämeessä jokin eritysasema. Sellainen vaikutelma on syntynyt. Syitä ei vain ole silmiin sattunut. Arveluja on mieleen putkahdellut,

  3. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Eero Heikkinen: Mietipä vähän!

  4. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Erkki käski tai pyysi miettimään Rengon erityisasemaa. Erityisasema syntyy joko omista toimista tai muiden avustuksella. Muiden arvioista. Valtakunnallisesti pienissä pitäjissä on sisäänlämpeämisen vaara. Se on joko kaiken kattava tai muutaman kellokkaan aikaansannosta. Pienissä pitäjissä omalaimainen ilme on helpommin saavutettavissa. Isommissa kukaan ei saa niin merkittävää asemaa, että voisi toimillaan määrittää koko paikkakunnan luonnetta.

    Olisi mukava kuulla laajaa otantaa paikkakuntien erityisasemasta, vaikka jonkun esimerkin valossa.

Jätä kommentti

css.php